Siirry pääsisältöön

The Gorgeous Blogger


Sain tämän blogeissa kiertävän palkinnon Ankilta, kiitos vielä kerran! :) Tässäpä vastauksiani palkinnon mukana kulkeviin kysymyksiin:

1. Milloin aloitit blogisi?
Pistin blogini pystyyn lokakuussa 2008, vaikka tuntuu siltä, kuin se olisi ollu vasta ihan äskettäin. :) Ensimmäisenä kirjoitin Johanna Sinisalon romaanista Linnunaivot. 

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Kirjoitan pääasiassa arvioita ja omia mietteitäni lukemistani kirjoista, mutta viime aikoina mukaan on hiipinyt myös muunlaisia kirjoitelmia, nekin tosin kirjallisuutta koskevia. Yleisesti ottaen olen yrittänyt keskittyä blogissa vain ja ainoastaan kirjoihin ihan vain selkeyden vuoksi.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Ehkä se, että olen alusta asti kirjoittanut englanniksi lukemistani kirjoista myös arviot englanniksi. Koska luen romaaneja kummallakin kielellä, en nähnyt mitään syytä, miksi en voisi myös kirjoittaa kirjasta sillä kielellä, millä olen sen lukenut. Jotenkin tuntuu helpommaltakin kirjoittaa englanninkielisestä kirjasta englanniksi! En tosin tiedä, mitä mieltä lukijat ovat olleet tästä kielten vaihtelusta... ;)

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Olen jo useamman vuoden ajan pitänyt kirjaa lukemistani kirjoista vihkoon ja kirjoittanut niistä yleensä myös jotain omia kommentteja itseäni varten. Jossain vaiheessa ajattelin, että miksen voisi jakaa omia ajatuksiani muidenkin kanssa, kun kuitenkin etsin itse mm. blogeissa kirja-arvioita. Ja siitähän se sitten lähti...

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
En ole varmaan koskaan tyytyväinen blogini ulkoasuun, mutta en oikein jaksa temppuilla sen kanssa. Tunnisteita voisi myös selkiyttää. Haluaisin myös nopeuttaa julkaisutahtiani, jotta se pysyttelisi edes suunnilleen samoilla linjoilla lukutahtini kanssa. Nytkin on taas vaihteeksi 4 kirjaa odottelemassa arviovuoroaan!

Kaikki halukkaat lukijat saavat vapaasti vastata kyselyyn omissa blogeissaan, lukisin mielelläni muidenkin blogitarinoita!

Kommentit

  1. No niin, nyt pääsen kommentoimaan blogiasi minäkin. :)

    Täytyy mennä juuri nukkumaan, mutta nopeasti sen verran, että olen itsekin miettinyt kielipolitiikkaa juuri perustamani blogin kanssa. Mielestäni on selkeintä pysyttäytyä yhdessä kielessä, mutta ainakin omalla kohdallani tiedän, että minulla olisi paljon lukijoita, jotka eivät osaa suomea. Olisi sinällään kiva kirjoittaa heillekin. Mutta tekstien kääntäminen teettää paljon työtä, enkä halua kirjoittaa pelkästään englanniksikaan. Saa nähdä, mihin päädyn.

    VastaaPoista
  2. Lämpimästi tervetuloa bloggeriin ja kiitos kommentista! :)

    Pohdin myös tätä kielipolitiikkaa kun perustin blogini, mutta päätin lopulta pitäytyä tässä kaksikielisessä versiossa. Luen kuitenkin enemmän suomeksi, joten en usko, että satunnaiset englanninkieliset merkinnät ainakaan karkottavat suomalaisia lukijoita. :) Ja kävijätilastojen perusteella täällä käy vain muutama harva Suomen ulkopuolelta...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Annika Idström: Veljeni Sebastian

Päällyksen kuva: Ilkka Pesonen Täytin viikko sitten yksitoista vuotta ja ensimmäistä kertaa ymmärsin kouriintuntuvasti ajan rajallisuuden ja sen että jonakin päivänä minäkin kuolen. Toisinaan kun katson itseäni peilistä kauhistun, näen kellertävän ihon, hiuksenhienot rypyt suun ympärillä ja silmien alla sinertävät kuopat. Sanonta "lapsuus on ohi" ei ole koskaan koskenut minua, oma lapsuuteni ei ole edes alkanut. Veljeni Sebastian pisti silmääni WSOY:n kevään 2012 katalogista. En ollut aiemmin kuullut edes kirjailijan nimeä, mutta kustantamon ottaman uuden painoksen kuvaus kuulosti kiehtovalta. Kustantamon mukaan romaani on "väkevän myyttinen kuvaus hyvän ja pahan kerrostuneisuudesta, perhesuhteiden salatusta väkivallasta". Päähenkilö on koulukiusattu, pikkuvanha, 11-vuotias Antti. Vuonna 1985 ilmestynyt romaani on ollut Finlandia-palkintoehdokkaana ja saanut myös Valtion kirjallisuuspalkinnon. Itse luin alkuperäisen, vuonna 1985 ilmestyneen version ja voin s