Siirry pääsisältöön

Makea blogimuffinssi

Sain tämän makoisanpinkin tunnustuksen Ankin kirjablogista, P. S. Rakastan kirjoja -blogin Saralta, Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketukselta ja Maijalta Kirjojen keskellä blogista. Lämmin kiitos teille kaikille tästä hämmentävästä tunnustustulvasta!

Tunnustukseen kuuluu kolmeen kysymykseen vastaaminen, joten tässäpä hurjat paljastukseni. ;)

Lempiväri?
Vaatekaappini pinot koostuvat pääosin mustista ja khakinvihreistä tekeleistä. Muualla eniten silmiä hivelee turkoosi. Olen aika kaikkiruokainen ja vähän tylsäkin värien suhteen. :)

Lempiruoka?
Herkkusienirisotto. Tai kana-kasvisrisotto. Tai risotto kuin risotto. Ruokien suhteen olen taas päinvastainen kuin vaatteiden ja värien, eli ärsyttävän nirso. Jälkiruuista parhaiten maistuu pavlova (persikanviipaleilla ja tuoreilla mansikoilla tietenkin!). Toisaalta leivoin juuri 5 minuuttia sitten tätä. Ei ollut pahaa sekään, ei. :P

Minne haluaisin matkustaa?
Tällä hetkellä Kreikkaan, jonne nokka suuntautuukin jo reilun kuukauden päästä. Rapakon tuolta puolen kiinnostavat ainakin New York, San Francisco ja New Orleans. Ja maailman toiselle puolelle voisi lähteä Japaniin tai Kiinaan. Ehkä Etelä-Afrikkaankin.
Haluaisin myös joku päivä käydä lapsuudenmaisemissani Afganistanissa ja Pakistanissa (kyllä sinnekin voi tehdä lomamatkoja! Ehkä hieman erityyppisiä sellaisia...). ;)

Tämä on kiertänyt jo monessa blogissa, joten en nyt laita enää eteenpäin. Ottakoon tästä ken haluaa!

Kommentit

  1. Voi, mulla on juuri projektina oppia tekemään hyviä, kosteita (kasvis)risottoja, ja päästä samalla risottoennakkoluuloistani, jotka kummunnevat kouluruokailun ankean kuivasta "risotosta". :)

    VastaaPoista
  2. Minä taas olen niin risottohullu, että pidin siitä koulun risotostakin! ;) Sittemmin olen oppinut arvostamaan myös vähemmän teolliselta maistuvia risottoja. Tsemppiä risoton tekemiseen! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...