Siirry pääsisältöön

Makea blogimuffinssi

Sain tämän makoisanpinkin tunnustuksen Ankin kirjablogista, P. S. Rakastan kirjoja -blogin Saralta, Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketukselta ja Maijalta Kirjojen keskellä blogista. Lämmin kiitos teille kaikille tästä hämmentävästä tunnustustulvasta!

Tunnustukseen kuuluu kolmeen kysymykseen vastaaminen, joten tässäpä hurjat paljastukseni. ;)

Lempiväri?
Vaatekaappini pinot koostuvat pääosin mustista ja khakinvihreistä tekeleistä. Muualla eniten silmiä hivelee turkoosi. Olen aika kaikkiruokainen ja vähän tylsäkin värien suhteen. :)

Lempiruoka?
Herkkusienirisotto. Tai kana-kasvisrisotto. Tai risotto kuin risotto. Ruokien suhteen olen taas päinvastainen kuin vaatteiden ja värien, eli ärsyttävän nirso. Jälkiruuista parhaiten maistuu pavlova (persikanviipaleilla ja tuoreilla mansikoilla tietenkin!). Toisaalta leivoin juuri 5 minuuttia sitten tätä. Ei ollut pahaa sekään, ei. :P

Minne haluaisin matkustaa?
Tällä hetkellä Kreikkaan, jonne nokka suuntautuukin jo reilun kuukauden päästä. Rapakon tuolta puolen kiinnostavat ainakin New York, San Francisco ja New Orleans. Ja maailman toiselle puolelle voisi lähteä Japaniin tai Kiinaan. Ehkä Etelä-Afrikkaankin.
Haluaisin myös joku päivä käydä lapsuudenmaisemissani Afganistanissa ja Pakistanissa (kyllä sinnekin voi tehdä lomamatkoja! Ehkä hieman erityyppisiä sellaisia...). ;)

Tämä on kiertänyt jo monessa blogissa, joten en nyt laita enää eteenpäin. Ottakoon tästä ken haluaa!

Kommentit

  1. Voi, mulla on juuri projektina oppia tekemään hyviä, kosteita (kasvis)risottoja, ja päästä samalla risottoennakkoluuloistani, jotka kummunnevat kouluruokailun ankean kuivasta "risotosta". :)

    VastaaPoista
  2. Minä taas olen niin risottohullu, että pidin siitä koulun risotostakin! ;) Sittemmin olen oppinut arvostamaan myös vähemmän teolliselta maistuvia risottoja. Tsemppiä risoton tekemiseen! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi