Siirry pääsisältöön

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela
Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään.

Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja.

Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuortenkirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kanssa enkä tuntenut kuuluvani kirjan kohderyhmään. Olisi kiva lukea tai kuulla jonkun esim. 14-vuotiaan lukijan mielipide kirjasta. Tai olla kärpäsenä katossa kuulemassa, kun/jos tätä käsitellään jollain yläasteen äidinkielen tunnilla. :)

Eniten pidin kirjailijan/kertojan itsetietoisesta tyylistä puhutella lukijoita ja kertoa kieli poskessa itse kirjoittamisprosessista. Kaikenlaiset metafiktiiviset elementit kirjoissa uppoavat minuun kuin voisilmä puuroon. :) Kuten tämä:

HYVÄT LUKIJAT!
Tässä on esimerkki tavallisesta virheestä johon aloittelevat kirjoittajat sortuvat. Juuri sellaiset kuin minä. He antavat henkilöittensä olla tekemättä mitään. He päästävät henkilönsä jouten.
Tarinoiden henkilöiden olisi hyvä kohdata jännittäviä seikkailuja tai ainakin täpäriä tilanteita.

Valoa on luettu useassa kirjablogissa. Kannatta käydä lukaisemassa  myös Sonjan, Hannan, Valkoisen Kirahvin, Paulan, Lastenkirjahyllyn Rouva Huun ja Hreathemusin arviot.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa. Karisto. 2011. 175 sivua.

Karisto: Valoa valoa valoa
Kiiltomato: Vilja-Tuulia Huotarinen
Parnasso: "Kuuma ilo kuin valo"
HS: "Taidokas romaani väärässä sarjassa"

Kommentit

  1. Voin raportoida, että meillä yksi 16-v. piti aika vaikuttavana (ja surullisena).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos raportista! :) Mietin, että itsekin olisin varmaan nuorempana ollut vaikuttuneempi kirjan tarinasta. Nyt nuo tunteet jäivät jotenkin kaukaisiksi..

      Poista
  2. Kummityttäreni, 13-v, ei lämmennyt. Jätti kesken, kun ei saanut otetta. Lukee muuten kohtalaisen laajasti.

    Minähän pidin valtavasti :-)! Samoin isosiskoni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista.. :) Minullakin puoliso jätti kesken, kun ei päässyt sisälle tyyliin.

      Poista
  3. olen itse 15-vuotias, ja minun mielestä kirja oli todella hyvä! aluksi oli vähän vaikea lukea, koska se oli kirjoitettu eritavalla kun normaalisti kirjat kirjotetaan. Ei kestäny kauaa ku pääs vauhtiin ja oli tosi hyvä! TYKKÄSIN!

    VastaaPoista
  4. Hei, minäkin 15-vuotias nuori. Olen yli kaksi vuotta jäljessä, mutta jos joku nyt vielä tätä keskustelua sattuisi lukemaan niin kirjoitan nyt kuitenkin. :) Kieltä ymmärtääkseen pitää virittäytyä "luovien ja erityisten kirjojen taajuudelle", jollaisena minä ajattelen tämän kaltaisten kirjojen lukutyyliä. Minusta teksti on oikein helppolukuista, osin ehkä siksi että luen aika paljon vastaavia kirjoja.
    Teen kirjasta esitelmän koulussa, mikä osoittautuikin äsken todella hankalaksi tehtäväksi. :D
    Tapasin Vilja-Tuulia Huotarisen lukupiirissä ja keskustelimme kirjan tekemisestä. Kirja on kaikkien aikojen suosikkini!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude