Siirry pääsisältöön

Zoë Heller: Notes on a Scandal

It was at St George's, a little less than eighteen months ago, that I met Bathsheba Hart. Her name will probably be familiar to most of you by now. She is the forty-two-year-old pottery teacher recently charged with indecent assault on a minor, after being discovered having a sexual affair with one of her students - a boy who was fifteen years old when the affair began.

This is a strange novel, because it isn't really about what it first appears to be about. The narrator, Barbara Covett, is a lonely history teacher who lives with her cat. She tells the story of a fellow teacher, the beautiful Sheba, who is attacked by the media after having an affair with one of her students, the 15-year-old Steven. But the book isn't really about Sheba's forbidden relationship with a boy; it's more about Barbara's strange relationship with Sheba.

Barbara tries to tell the story of Sheba's affair with Steven in a matter-of-fact way, constantly remembering to remind the reader of her own disapproval and amazement at the fact that someone like Sheba could fall for a teenage boy, but there is more to her narrative than meets the eye. Why is Barbara so fixated, so fascinated by Sheba (but cannot confess this to the reader)? Why does she feel the need to not only rescue Sheba, but also try to explain what Sheba has done?

This is one of those novels where there is almost more to read between the lines than in the lines themselves. Barbara is an unreliable narrator who tries to repress her own growing obsession for Sheba and her need to be Sheba's friend and confidant, even her only friend and confidant.

The last sentence of the novel (which I won't write here, because it could be considered a spoiler) is probably one of the most disturbing, sinister sentences that a novel has ever ended in...

The film with Judi Dench and Cate Blanchett is definitely worth watching too! For once I think the film is just as good as the book it was based on, or even better. :)

Zoë Heller: Notes on a Scandal. Viking. 2003. 244 pages.

The Guardian: "Queen of Sheba"
Wikipedia: Notes on a Scandal

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi