Siirry pääsisältöön

Maaliskuun luetut

Myös masuolion kirjastoa on maaliskuussa kartutettu.
Maaliskuussa keskityin kirjoittamaan arvioita helmikuussa lukemistani kirjoista, joten suurin osa maaliskuun kirja-arvioista odottelee yllättäen vielä vuoroaan. :) Maaliskuun lukusaldo on yhteensä 10 kirjaa, joista 5 oli romaaneja, 3 sarjakuvia, 1 omaelämäkerta ja 1 novellikokoelma. Kahdeksan näistä luin suomeksi ja kaksi in English.

Maaliskuun luetut:
Jamil Ahmad: The Wandering Falcon
Natascha Kampusch: 3096 päivää
Zoë Heller: Notes on a Scandal
Marjane Satrapi: Pistoja
Guy Delisle: Shenzhen
Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta
Elina Loisa: Julkeat
Romain Gary: Lady L.
Maritta Lintunen: Mozartin hiukset
Mike Pohjola: Ihmisen poika 

Päätin vihdoin tutustua Guy Delislen sarjakuviin, koska niitä on luettu ja kehuttu niin monessa blogissa. Ja kyllä kannatti! Nauroin sarjakuville ääneen niitä lukiessa ja patistin puolison ja pari kaveriakin lukemaan niitä. Pjongjang pitäisi vielä saada jostain käsiin ja onpa Delisleltä tulossa kesällä taas uusi suomennos, Merkintöjä Jerusalemista.

Zoë Hellerin romaaniin tartuin, koska satun pitämään sen pohjalta tehdystä elokuvasta. Elina Loisan Julkeat taas on ollut luettavien listalla jo pitkään, eikä sekään tuottanut pettymystä. Kuukauden ehdoton kohokohta oli kuitenkin Mike Pohjolan tiiliskivi, Ihmisen poika. Kirjan paksuus (ja turkulaisuus ;) pelottivat hieman etukäteen, mutta Juliuksen tarina imaisi mukaansa ensimmäisiltä sivuilta lähtien ja sain pitkästä aikaa (siltä ainakin tuntuu) nauttia todella hyvästä lukuromaanista, jossa onneksi riitti sivuja nautiskeltaviksi vähän pidemmäksi aikaa. :)

Perusteellisempia arvioita seuraa siis myöhemmin, mutta loppukevennyksenä jälleen kolme oudointa hakusanaa, jolla blogiini on jostain kumman syystä taas päädytty:
sanontoja ärsytykseen
paluu tuonpuoleisesta
naisten homoeroottisen rakkauden symbolihahmo

Toivon vilpittömästi viimeistä hakua käyttäneelle paljon onnea "symbolihahmon" etsinnän kanssa. :P

Kommentit

  1. Teillähän alkaa olla varsin komea määrä kirjoja pienokaisellekin. :)

    Odotan innolla mietteitäsi Mike Pohjolan kirjasta. Luin sen viime syksynä enkä silloin ollut varma, että pidinkö vaiko en. Nyt tiedän, että pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa ostella vaihteeksi lastenkirjoja, vaikka ainakin lähivuosina noista taitaa olla enemmän nostalgista iloa vanhemmille kuin vauvalle. ;)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Oli ihan pakko hankkia muutama oman lapsuudenajan suosikki-Pupu Tupuna! :)

      Poista
  3. Pupu Tupunoita! <3

    Minä taas odotan innolla arviotasi Hellerin kirjasta. Notes on a Scandal oli loistava elokuva ja kirja kiinnostaisi myös... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pupu Tupunat ovat lastenkirjojen klassikoita! :)

      Voin paljastaa, että Notes on a Scandal oli myös kirjana loistava, mutta täytyy sanoa että kerrankin leffa ei jää mitenkään kirjan varjoon.

      Poista
  4. Odotan innolla Notes on a Scandaliasi! Luin kirjan toissa vuonna ja pidin kovasti. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta sekin kiinnostaisi.

    Ja Delisle on tosiaan hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti katsoa myös elokuva, jos pidit kirjasta!

      Poista
  5. Melkoinen hajonta hakusanoissa :D Minulla oudoimman hakusanan paikkaa pitää kasvuhormonin liikatuotanto... Mikä lie linkittänyt blogini hakuun ;)

    Kunnioitusta herättävä kirjapino odottamassa. Tuo Norpan (?) talvi näyttää hellyttävältä :) Ja ihanat Pupu Tupunat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jään aina pohtimaan, että mikä ihme blogissani on linkittänyt sen hakutuloksiin noille oudoimmille hakusanoille. Tuo kasvuhormoni on aika hyvä... :D

      Norpan talven bongasin eräältä kirpparilta ja ostin ihan vain sen kauniin kuvituksen takia. Saattaa olla, että loppukesästä lastenkirjoja ilmaantuu myös tänne kirjablogin puolelle enemmänkin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...