Odotin tältä kirjalta paljon, mutta petyin aika rajusti. Lukiessani odotin toiveikkaana koko ajan, milloin se varsinainen tarina alkaisi, milloin kirja muuttuisi bechdelmäisen vetäväksi ja hauskaksi. Kun suljin kannet, jouduin toteamaan, että olin juuri tahkonnut läpi 290 sivua samaa tasapaksua tilitystä, joka ei valitettavasti muuksi muuttunut missään vaiheessa.
Ongelmana on se, että Bechdel yrittää koko kirjan ajan löytää oikeanlaista tapaa käsitellä vaikeaa ja traumaattista äitisuhdettaan, mutta tuo oikea lähestymistapa on ja pysyy hukassa. Psykoanalyytikot ja terapeutit vilahtelevat tuon tuostakin kirjan sivuilla, kun Bechdel yrittämällä yrittää löytää yhtäläisyyksiä asiantuntijoiden ja teoreetikoiden äiti-lapsisuhteiden analyysien ja oman äitisuhteensa välillä. Luvattoman moni sarjakuvaromaanin ruuduista ja sivuista koostuu turhan pitkistä lainauksista eri teoreetikoilta aina Freudista lähtien. Lainausten lomassa Bechdel yrittää lapsuusmuistojensa avulla kuvailla, kuinka hän on milloin lahjakkaan lapsen tragediasta kärsivä uhri, milloin äitinsä passiivis-aggressiivisen luonteen sijaiskärsijä. Voi hyvänen aika...
Sain kirjasta lähinnä sen vaikutelman, että sen kirjoittaja on omia ihmissuhteitaan jatkuvasti ylianalysoiva tyyppi, joka ramppaa trendikkäästi terapeuteilla valittamassa kurjasta lapsuudestaan...
Hautuukoti oli sarjakuvataidetta parhaimmillaan, Äideistä parhain on sen sijaan sarjakuvamuotoon (huonosti) väännetty päiväkirjamainen tilitys. Siinä missä Hautuukodissa päästiin oikeasti lähelle Bechdelin isän mietteitä, Äideistä parhain kertoo siitä, kuinka Bechdel yrittää löytää tapaa lähestyä äitiään, siinä onnistumatta.
Harvoin haukun mitään kirjaa näin paljon, mutta toisaalta harvoin olen näin pahasti pettynytkään...
Alison Bechdel: Äideistä parhain. Like. 2012. 290 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Are You My Mother?
Suomentaja: Anu Nyyssönen
Like: Äideistä parhain
Like: Alison Bechdel
Hei, saman kirjan äskettäin lukeneena. Oliko se (yrittää lähestyä äitiään, mutta ei pysty. Yrittää raivoisasti ja/tai sivistyneesti, tulos: ei onnistu!) juuri se juttu, mitä AB haluaa sanoa tai kuvata?
VastaaPoistaHmm, kiinnostava pointti ja mielenkiintoinen arvio blogissasi muutenkin (kävin juuri lukemassa). :) Ehkä kirjan juju oli nimenomaan siinä epäonnistuneessa prosessissa, jonka Bechdel yrittää käydä läpi. Ja onhan se jotenkin kummallista, että hän onnistui kirjoittamaan hyvinkin etäisestä ja jo edesmenneestä isästään tarkemman henkilökuvan kuin huomattavasti läheisemmästä äidistään (joka vielä kommentoi kirjan edistymistä samalla kun Bechdel sitä kirjoittaa!). Minuun tämä ei vain kolahtanut...
PoistaEi haluamallani tavalla minuunkaan. Tuo edellä ollut pälkähti päähäni sinun arviotasi lukiessani. Kiitos siitä!
PoistaMinä olen lukenut Bechdeliltä joskus "Lepakkoelämää"-albumeita, jotka kertovat lesbo-yhteisön elämästä. Ne ainakin olivat tosi hauskoja. Nyt vasta tajusin, että sama sarjakuvataiteilija on tuon suositun "Hautuukoti"-sarjakuvan takana. Sitä en ole lukenut, mutta luen varmasti, kun joskus törmään.
VastaaPoistaLepakkoelämää-sarjakuvat ovat tuttuja minullekin. Ne ovat vähän erityylisiä kuin Hautuukoti tai tämä Äideistä parhain, mutta hauskoja ehdottomasti. Suosittelen kyllä Hautuukotia lämpimästi! :)
Poista