Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa

Uudessa kodissa on ensimmäisenä yönä oma tunnelmansa. Jännittää vähän, olo on kuin yövieraalla. Talo ei ole vielä ystävä. Sen tuoksu ja äänet korostuvat päivään nähden. Ne eivät ole vielä tuttuja, eivät kuulu vieraalle, joka valvoo ja kuuntelee yötä.

Karoliina Timosen esikoisromaani Aika mennyt palaa on ollut monen kirjabloggaajan käsittelyssä jo pelkästään siitä syystä, että kirjailija kuuluu itsekin bloggaajakaartiin. Monen muun tavoin minua sekä kiehtoi että hiukan arvelutti (virtuaali-)tutun bloggaajan kirjan lukeminen saati sen arvostelu. Mutta onneksi - taas monen muun tavoin - pelkoni siitä, etten pitäisikään kirjasta ja joutuisin keksimään hienovaraisen tavan sanoa se (koska osaan olla myös ilkeä :D) oli täysin turha. Nautin kirjan lukemisesta yllättävän paljon, sen juoni piti otteessaan ja henkilöt olivat aidontuntuisia. Mainitsin myös aiemmin, että romaani aiheutti minussa jänniä tunnereaktioita: liikutun lukiessani vain ani harvoin, mutta eräs äidin ja lapsen välinen kohtaus romaanissa (kirjan lukeneet tietänevät mitä tarkoitan) sai kyyneleet silmiini.

Kirjassa päähenkilö Klarissa, hänen aviomiehensä Mikael ja heidän kaksi lastaan muuttavat miehen työn perässä vuodeksi Bostoniin. Klarissa on päättänyt omaksua kotiäidin roolin ja odottaa jännityksellä perheen uutta elämää uudessa kodissa. Menomatkalla Yhdysvaltoihin Klarissan mielessä alkavat kuitenkin kummitella oudon todentuntuiset unet ranskalaisesta Corinnesta. Vähitellen Klarissan ja Corinnen elämänvaiheet alkavat kietoutua omituisilla tavoilla yhteen. Kahdessa tasossa kulkeva tarina avautuu pikkuhiljaa, ja kutkuttava jännitys säilyy loppuun asti.

Samastuin välillä vahvasti Klarissaan. Jännitys työelämän vaihtumisesta kotiäidin arkeen, joka ei todellisuudessa välttämättä olekaan mitään pullantuoksuista idylliä, tuntui hirvittävän tutulta. :) Toisaalta pidin romaanissa myös siitä, miten lämpimän yksityiskohtaisesti lapsiperheen arkea oli kuvailtu. Monissa pienten lasten perheistä kertovissa romaaneissa sivuutetaan täysin sellaiset arjessa toistuvat toimet kuten nukkumaanmeno ja päiväunet, leikkipuistoon kävelyt, ruoanlaitto yms., joista tavallinen, "tylsä" arki pitkälti koostuu. Ihanaa, että tässä romaanissa nuo arkiset hetket oli nostettu esiin. Myös romaanin useat intertekstuaaliset viittaukset kaunokirjallisuuteen kutkuttivat lukutoukka-lukijan mieltä. :)

Jos jotain risuja täytyisi jaella, niin antaisin moitteita kirjan kannelle: naisen kasvot ovat ehkä vähän liikaa ja antavat kirjasta turhan viihteellisen vaikutelman. Muuten kannen rakennuksesta ja siniharmaista sävyistä tuli mieleen eräs Sarah Watersin Vieras kartanossa -romaanin kansista (hmm... vähän samankaltaista aavemaista tunnelmaa löytyi tästä muutenkin). :)

Lisätietoa kirjasta ja linkkejä muiden bloggaajien kirjoittamiin arvioihin löytyy myös Karoliinan Kirjava kammari -blogista.

Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa. Tammi. 2012. 282 sivua.

Tammi: Aika mennyt palaa