Siirry pääsisältöön

Sami Hilvo: Rouva S.

Vain kaipaus on pitänyt Toton hengissä. Luulen, että se on teeskennellyt olevansa kunnossa sinun vuoksesi. Mutta olemme olleet yhdessä kauan ja näen teeskentelyn läpi. Minä varmaan elän ikuisesti. Kostoon tulee samanlainen riippuvuus kuin päihteisiin. Vähän on aina liian vähän, eikä liika ole koskaan tarpeeksi.

Sami Hilvon esikoisromaani Viinakortti oli monitasoinen kirja, joka käsitteli Suomen sotia Brokeback Mountainin hengessä. Rouva S. sen sijaan sijoittuu täysin toisenlaisiin maisemiin, kirjailijalle tuttuun Japaniin.

Salaperäinen Rouva S. odottaa uutta vuokralaista. Kun Daniel saapuu, hän ei tunnista vuokraemäntäänsä, mutta emäntä ja Toto-koira kyllä tunnistavat tulijan rouvan edesmenneeksi tyttäreksi. Samanaikaisesti Rouva S. janoaa kostoa pahamaineiselle rikolliskoplalle, joita hän kutsuu Tupuksi, Hupuksi ja Lupuksi. Koston syy selviää lukijalle vasta vähitellen. Samaan aikaan Daniel penkoo paikallisia arkistoja etsien tuhat vuotta vanhaa käsikirjoitusta, jonka kirjoitti Nene, keisarin hovineito, jolla oli poikkeuksellinen hajuaisti.

Monitasoisuutta löytyy tästäkin romaanista, mutta syvyydessä se jää auttamatta esikoiselle kakkoseksi. Luin jostakin arviosta, että romaanissa olisi ollut aineksia pariin kolmeen eri kirjaan ja siltä se tosiaan tuntui. Keisarin hovineidon elämästä olisi voinut lukea enemmänkin; nyt Nenen tarina jäi jotenkin irralliseksi ripaukseksi eksotiikkaa, jonka merkitystä kirjan kokonaisuuden kannalta en ymmärtänyt. Muutenkin kirjasta jäi pirstaleinen mielikuva; palaset eivät tuntuneet loksahtavan tyydyttävän hyvin paikoilleen missään vaiheessa. Hieman hämmentynyt jälkimaku tästä siis jäi...

Romaanin ylivoimaisesti herkullisinta antia olivat Rouva S:n kostotoimien kuvaukset. Ehkä Hilvossa olisi ainesta rikoskirjailijaksi. :)

Rouva S:n luona ovat vierailleet myös Sanna, Mari A. ja Arja. 

Sami Hilvo: Rouva S. Tammi. 2012. 284 sivua.

Tammi: Rouva S.
Tammi: Sami Hilvo
Parnasso/Pauli Tapio: "Sekaisin Japanista"
HS kirjat: "Japanilainen mysteeri jää etäiseksi"
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe
3 kommenttia
Lue lisää

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude
1 kommentti
Lue lisää