Siirry pääsisältöön

Sami Hilvo: Rouva S.

Vain kaipaus on pitänyt Toton hengissä. Luulen, että se on teeskennellyt olevansa kunnossa sinun vuoksesi. Mutta olemme olleet yhdessä kauan ja näen teeskentelyn läpi. Minä varmaan elän ikuisesti. Kostoon tulee samanlainen riippuvuus kuin päihteisiin. Vähän on aina liian vähän, eikä liika ole koskaan tarpeeksi.

Sami Hilvon esikoisromaani Viinakortti oli monitasoinen kirja, joka käsitteli Suomen sotia Brokeback Mountainin hengessä. Rouva S. sen sijaan sijoittuu täysin toisenlaisiin maisemiin, kirjailijalle tuttuun Japaniin.

Salaperäinen Rouva S. odottaa uutta vuokralaista. Kun Daniel saapuu, hän ei tunnista vuokraemäntäänsä, mutta emäntä ja Toto-koira kyllä tunnistavat tulijan rouvan edesmenneeksi tyttäreksi. Samanaikaisesti Rouva S. janoaa kostoa pahamaineiselle rikolliskoplalle, joita hän kutsuu Tupuksi, Hupuksi ja Lupuksi. Koston syy selviää lukijalle vasta vähitellen. Samaan aikaan Daniel penkoo paikallisia arkistoja etsien tuhat vuotta vanhaa käsikirjoitusta, jonka kirjoitti Nene, keisarin hovineito, jolla oli poikkeuksellinen hajuaisti.

Monitasoisuutta löytyy tästäkin romaanista, mutta syvyydessä se jää auttamatta esikoiselle kakkoseksi. Luin jostakin arviosta, että romaanissa olisi ollut aineksia pariin kolmeen eri kirjaan ja siltä se tosiaan tuntui. Keisarin hovineidon elämästä olisi voinut lukea enemmänkin; nyt Nenen tarina jäi jotenkin irralliseksi ripaukseksi eksotiikkaa, jonka merkitystä kirjan kokonaisuuden kannalta en ymmärtänyt. Muutenkin kirjasta jäi pirstaleinen mielikuva; palaset eivät tuntuneet loksahtavan tyydyttävän hyvin paikoilleen missään vaiheessa. Hieman hämmentynyt jälkimaku tästä siis jäi...

Romaanin ylivoimaisesti herkullisinta antia olivat Rouva S:n kostotoimien kuvaukset. Ehkä Hilvossa olisi ainesta rikoskirjailijaksi. :)

Rouva S:n luona ovat vierailleet myös Sanna, Mari A. ja Arja. 

Sami Hilvo: Rouva S. Tammi. 2012. 284 sivua.

Tammi: Rouva S.
Tammi: Sami Hilvo
Parnasso/Pauli Tapio: "Sekaisin Japanista"
HS kirjat: "Japanilainen mysteeri jää etäiseksi"
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...
20 kommenttia
Lue lisää

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...
6 kommenttia
Lue lisää