Siirry pääsisältöön

Blogistanian Finlandia -ehdokkaani


Tässä omat Blogistanian Finlandia -palkintoehdokkaani sekä lyhyet perustelut:


Tuuve Aron Himokone on intertekstuaalinen, elokuvallinen novellikokoelma, jossa lukija huomaa seuraavansa kirjan sivuille hypänneitä tuttuja klassikkoelokuvia uudenlaisesta näkökulmasta. Pureva, naseva ja kutkuttavan yllätyksellinen teos.



Turkka Hautala onnistuu tarinakokoelmassaan kiteyttämään jotakin hyvin olennaista ja kuvaavaa suomalaisuuden ytimestä. Kansalliskirja on virkistävä sukellus Suomeen - hyvässä ja pahassa.

----------------------------------------------

Ehdokkaita pohdiskellessani kävin läpi viime vuonna lukemaani kaunokirjallisuutta ja huomasin kaksi asiaa: a) olen lukenut todella vähän kotimaisia uutuuksia (siis vuonna 2012 ilmestyneitä kirjoja) ja b) olen lukenut muutenkin melko vähän, ainakin loppuvuodesta. Valinnanvaraa Blogistanian Finlandia -ehdokkaiksi ei siis ollut kovin runsaasti, ja vain kaksi ehdokasta läpäisi kriittisen seulani tällä kertaa. :) Se, että kumpikin on novellikokoelma, ei ole mitenkään tarkoituksellista: en vain lukenut yhtään loistavaa kotimaista uutuusromaania viime vuonna, valitettavasti. Globalia-palkintoon ehdokkaita löytyisi sitten enemmänkin, mutta sen aika koittaa myöhemmin. :)

Kommentit

  1. Oh, laitanpa Aron lukulistalle, novelleja ei voi lukea koskaan liikaa, ainakaan hyviä sellaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen innostunut uudelleen novelleista osittain Aron myötä. Aiemmin luin niitä tosi harvoin, mutta nykyään enemmän. :)

      Poista
  2. Minä mietin Himokoneen kohdalla pitkään, laitanko sen listalleni vai en. Lopulta se jäi neljänneksi. Hieno kirja yhtä kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tainnut Himokone olla kovin monella listalla, mutta ei se mitään - muut hyvät kirjat pärjäsivät paremmin. :)

      Poista
  3. Hienoa nähdä Kansalliskirja ehdokkaanasi! :) Minua kiehtoo edelleenkin se, miten paljon niihin minmaalisiin teksteihin mahtui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkka Hautala osaa kyllä kiteyttämisen ja tiivistämisen taidon! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...