Runeberg-palkintoehdokkaanakin ollut Lykantropia on maailmansotien väliseen Eurooppaan sijoittuva mosaiikkimainen kertomus itävaltalaisesta Franziska Wolfista. Romaani kertoo ennen kaikkea erilaisten rajojen ylittämisestä ja rikkomisesta: niin maantieteellisten ja kulttuuristen kuin sukupuolen ja seksuaalisuuden rajojen. Franziskan identiteetti aina pukeutumistyylistä suhteisiin toisten naisten kanssa rikkoo sekä perheen että yhteiskunnan asettamia normeja.
Kun natsismi nostaa päätään myös Itävallassa, ilmapiiri kiristyy. Sen sijaan että muut kääntäisivät katseensa pois Franziskan ja hänen kaltaistensa elämäntavasta, viranomaiset ottavat heidät silmätikuikseen:
Itävallassa, toisin kuin useimmissa muissa länsimaissa, naistenväliset seksisuhteet ovat rikos. Hanna tuntee naisia, jotka ovat olleet vankilassa. Jo Kaarle V:n ajoista sodomiitit määrättiin varrastettaviksi. Muualla ei paljon välitetä siitä, mitä naiset keskenään tekevät.
Franziskan isäkin pelkää, että tytär tuottaa häpeää arvostetulle, perinteikkäälle wieniläissuvulleen ja lähettää tytön Brasiliaan, pois turmelevien naisystävien vaikutuspiiristä. Franziskan mukaan isä toivoo, että normaali perhe-elämä parantaisi minut ennen pitkää luonnottomasta kiinnostuksestani naisiin. Isän suunnitelma ei aivan onnistu, koska Franziska (joka sittemmin kutsuu itseään Francescoksi) tapaa matkalla unkarilaisen Katharinan ja muuttaa tämän kanssa Berliiniin.
Romaanin luvuille on kullekin annettu lyhyet kuvaukset, kuten "Seitsemässeitsemättä luku, jossa kuolema ei odota aamiaista" tai "Kolmasyhdeksättä luku, jossa mietitään miten tässä maailmassa olisi hyvä elää". Tämän lisäksi lukujen alussa on aina koordinaatit. Näistä ei ainakaan minulle ollut juurikaan apua, kun yritin pysyä alati vaihtuvien tapahtumapaikkojen perässä... Ainoastaan Brasiliaan sijoittuva jakso on selkeästi erillinen; muuten romaanissa hypitään Wienistä Berliiniin, Amsterdamista Helsinkiin, Saksan kautta Ranskaan ja lopulta Iso-Britanniaan. Toisaalta tuntuu olevan yhdentekevää, missä Euroopan suurkaupungissa milloinkin vietetään aikaa: kaikissa on samanlainen tunnelma. Eurooppa muuttuu ja mullistuu päähenkilön elämänmuutosten rinnalla. Silti Franziskasta tuntuu, että hän on aina väärään aikaan väärässä paikassa. Asuinympäristön vaihtuessa myös naisystävät vaihtuvat, mutta Franziska viihtyy myös yksin, koska yksin olemisessa on se etu, että voi olla kuka tahansa tai ei kukaan.
Franziskan Suomen matkaa kuvaillaan lämpimän humoristisesti:
Matkan tästä osasta olisi vaikea kirjoittaa sielukasta kirjaa, vielä vähemmän romanttista tarinaa. Suomessa ollaan niin kiinni todellisuudessa, että siitä voi kirjoittaa vain juna-aikataulun, kuulustelupöytäkirjan, sienikirjan tai jakoavaimen käyttöohjeen. Todellisuuden ja kielen suhde on yksiselitteinen ja vakaa. Lehmät ovat lehmiä, homot rikollisia, junat saapuvat ajallaan eikä kärpässieniä saa syödä.
Romaania lukiessa oli jatkuvasti sellainen tunne, että olen lukenut vastaavanlaisia tarinoita ennenkin: runsaiden yksityiskohtien värittämiä, "eurooppalaisia", sateenkaarevia aikuistumis- ja itsensäetsimiskertomuksia. Välillä tuli mieleen Virginia Woolfin Orlando, välillä taas Radclyffe Hallin Yksinäisyyden kaivo tai uudemmista romaaneista Sarah Watersin Yövartio. Kotimaisista romaaneista sen sijaan en muista, että olisin törmännyt mihinkään vastaavaan.
Gerry Birgit Ilvesheimo: Lykantropia. Johnny Kniga. 2009. 290 sivua.
HS kirjat: "Hurja nuoruus natsiajan varjossa"
Wikipedia: Gerry Birgit Ilvesheimo
Kommentit
Lähetä kommentti