Siirry pääsisältöön

Minä syön itse: sormiruokailun käsikirja

Sormiruokailu on ollut viime aikoina suosittu trendi pikkulapsiperheissä ja hauskalta se kuulostaakin. Yksinkertaisimmillaan se on kätevä, helppo ja opettavainen tapa tutustuttaa lapsi kiinteisiin ruokiin. Pieniin sormiin sopivilla paloilla voi siis korvata osittain tai kokonaan pilttipurkit ja muut lusikalla syötettävät soseet.

Sormiruokailua on hehkutettu siellä sun täällä, joten mekin päätimme tietenkin kokeilla sitä tyttäremme kanssa (aivan kuten olemme kokeilleet - vaihtelevalla menestyksellä - kestovaippoja, osittaisimetystä, kantoliinaa, Manducaa, vauvasirkusta ja pimeässä hohtavia yötutteja - herranen aika, mitä kaikkea sitä päätyykään testailemaan vauvan kanssa!). ;) Kokeilun tueksi ja turvaksi saimme lahjaksi Hanna-Mari Arosillan, Soile Ruottisen ja Ulla-Maija Lähteenmäen Minä syön itse -kirjan, jossa kerrotaan seikkaperäisesti sormiruokailun hyödyistä, sotkunsietokyvyn kehittämisestä ja eri-ikäisille vauvoille sopivista ruoka-aineista. Lisäksi kirjassa on yli 50 jo alle vuoden ikäiselle lapselle sopivaa, yksinkertaista reseptiä.

Tällaiset kirjat täytyy tietenkin testata perinpohjaisesti, eli kokeilla yhtä reseptiä käytännössä. Testiruoaksi päätyi lämmin kasvissalaatti:


Reseptissä mainitaan, että ruokaa riittää kahdelle isolle ja kahdelle pikkusyöjälle. Omaan testiryhmäämme kuului yksi vuoden ikäinen ja kaksi 27-vuotiasta koemaistajaa. ;)

Harvoin näkee näin yksityiskohtaisesti kirjoitettuja valmistusohjeita. Poista paprikoista siemenet on aika itsestään selvää, mutta minulla on ainakin peukalo niin keskellä kämmentä keittiössä, että rautalangasta väännetyt ohjeet olivat ihan tervetulleita. ;)

Ensin siis leikataan uunipellille reilunkokoisia paprika-, kesäkurpitsa- ja tomaattilohkoja:



Mahtavan värikäs ruoka! Mukaan lisätään vielä vihreitä papuja, sipulia ja valkosipulia, mustia oliiveja ja loraus öljyä:


Lopuksi koko komeus maustetaan mustapippurilla ja yrteillä ja laitetaan 200-asteiseen uuniin n. 35 minuutiksi. Aikuiset koemaistajat saivat salaatin lisukkeeksi fetaa:


Hämmästelimme hieman sitä, että vaikka ohjeet olivat selkeät ja noudatimme niitä kirjaimellisesti, niin lopputulos ei aivan vastannut kirjan kuvaa (vaikka täytyy myöntää, että oma annos näyttää paremmalta, kerrankin näin päin!):



Isommille koemaistajille ruoka maistui erinomaisesti ja oli yllättävän täyttävää. Tärkeintä on kuitenkin kirjan "kohderyhmän", ts. ryhmän 1-vuotiaan koemaistajan mielipide. Hänen annoksestaan jätettiin siis pois suolaiset oliivit ja feta, muuten annos oli samanlainen kuin aikuisillakin. Koska koemaistajan kielellinen ulosanti on hänen nuoresta iästään johtuen vielä melko rajoittunutta, annetaan kuvien puhua puolestaan. :)

Kriittinen paprikanmaistelu
Lautanen tyhjenee tehokkaasti
Noin puolet ruoasta päätyy tietenkin muualle kuin suuhun. Kissa oikeassa alareunassa osoittaa onneksi kasvissyöjän piirteitä.

Yhteenvetona: Ruoka oli helppo ja melko nopea valmistaa. Plussaa värikkyydestä ja terveellisyydestä. Aikuisruokailijoiden annoksia oli helppo tuunata fetalla ja ylimääräisillä mausteilla. Esim. tofu olisi sopinut pienemmällekin. Lohkot olivat sormiruokailijan sormille sopivan kokoisia, ja "nam, nam" -äänistä päätellen ateria myös maistui. :) Tätä syödään meillä varmasti toistekin, kun kaivataan yksinkertaista kasvisateriaa.

Meillä jatketaan osittaista sormiruokailua edelleen, ja lusikan/haarukan käytön harjoittelu kulkee kätevästi sen kanssa käsi kädessä. Parasta koko touhussa on ollut se, että koko perhe voi usein syödä samaa ruokaa yhdessä, eikä niin, että lapselle pitäisi aina lämmittää ja syöttää oma soseensa erikseen. Ihmeen paljon niillä harvalukuisilla hampaillakin saa aikaan! :)

Minä syön itse -kirjaa suosittelen lämpimästi kaikille sormiruokailusta kiinnostuneille. Kirjassa tosiaan neuvotaan käytännönläheisesti, kuinka sormiruokailun voi vauvan kanssa aloittaa. Lisäksi siinä on hyödyllisiä vinkkejä muilta vanhemmilta esim. ulkona syömiseen ja helppoihin välipaloihin liittyen. Reseptipuolelta löytyy useita kokeilemisen arvoisia ruokaohjeita, joita on helppo muokata ja tuunata, jos siltä tuntuu.

Hanna-Mari Arosilta, Soile Ruottinen ja Ulla-Maija Lähteenmäki: Minä syön itse. Sormiruokailun käsikirja. Tammi. 2012. 173 sivua.

Tammi: Minä syön itse

Kommentit

  1. Pahus, palautin tämän kirjastoon avaamatta kunnolla, kun tuskastuin pelkästä lisäsotkun ajatuksesta. Pitänee hakea uudestaan tutkittavaksi. Hirveän kiva idea tehdä reseptejä suoraan koko perheelle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Annika Idström: Veljeni Sebastian

Päällyksen kuva: Ilkka Pesonen Täytin viikko sitten yksitoista vuotta ja ensimmäistä kertaa ymmärsin kouriintuntuvasti ajan rajallisuuden ja sen että jonakin päivänä minäkin kuolen. Toisinaan kun katson itseäni peilistä kauhistun, näen kellertävän ihon, hiuksenhienot rypyt suun ympärillä ja silmien alla sinertävät kuopat. Sanonta "lapsuus on ohi" ei ole koskaan koskenut minua, oma lapsuuteni ei ole edes alkanut. Veljeni Sebastian pisti silmääni WSOY:n kevään 2012 katalogista. En ollut aiemmin kuullut edes kirjailijan nimeä, mutta kustantamon ottaman uuden painoksen kuvaus kuulosti kiehtovalta. Kustantamon mukaan romaani on "väkevän myyttinen kuvaus hyvän ja pahan kerrostuneisuudesta, perhesuhteiden salatusta väkivallasta". Päähenkilö on koulukiusattu, pikkuvanha, 11-vuotias Antti. Vuonna 1985 ilmestynyt romaani on ollut Finlandia-palkintoehdokkaana ja saanut myös Valtion kirjallisuuspalkinnon. Itse luin alkuperäisen, vuonna 1985 ilmestyneen version ja voin s