Siirry pääsisältöön

Lokakuun luetut

Sateenvarjoja kirjamessuilla
Lokakuussa kirjamessuillin, tapasin paljon blogi- ja muita tuttuja, juhlin pyöreitä vuosia Harjukaupungissa ja luin muutaman kirjankin jossain välissä. :)

Lokakuun luetut:
Kazuo Ishiguro: The Buried Giant
Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö
Carlos Maria Dominquez: Paperitalo
Sari Pöyliö: Ihmisen veri
Susan Abulhawa: Jeninin aamut 

Päätin myös osallistua marraskuun Lukuhaasteeseen 2015 , johon on Facebookissa ilmoittautunut jo yli 4 200 ihmistä! Viime vuonna koko haaste meni minulta täysin ohi, mutta tällä kertaa olin ajoissa liikkeellä. Tarkoituksena on siis lukea marraskuussa vähintään 30 sivua kirjallisuutta joka päivä, joko kaunokirjallisuutta tai kertovaa tietokirjallisuutta. Ja se 30 sivua pitäisi saada täyteen joka ikinen päivä. Kuulostaa aluksi helpolta, mutta lukunopeus riippuu hyvin paljon kirjasta ja 30 sivuun voi joskus vierähtää yllättävän pitkä aika! Mutta marraskuun pimeys alentaa ainakin minun energiatasoani sen verran, että ihan mielelläni käperryn siihen kuuluisaan sohvannurkkaan kirjan kanssa vaikka päivittäin. Lukuhaasteen etenemistä voi seurata täältä tai klikkaamalla yläpalkissa olevaa sivua.

Kommentit

  1. Katos vaan, kuvasin nuo samat sateenvarjot kirjamessuilla ja kuva on yhden postaukseni kuvana. Hetken löi tyhjää, kun näin tuon kuvasi. Että mitä? Häh? Kuinkas tämä nyt menikään? Hauska sattuma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Minä en olisi varmaan huomannut koko sateenvarjoja, jos 3 vee tytär ei olisi vieressä hihkunut ja osoittanut niitä kesken jonkin haastattelun. Hienon näköisiä kyllä, ja hauska idea.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi