Siirry pääsisältöön

Kerttu Ruuska & Nadja Sarell: Elsa ja Lauri matkustavat

Yksi parin viikon takaisten kirjamessujen kohokohdista perheemme 3-vuotiaan mielestä oli Elsa-kirjasarjan uuden kuvakirjan lukuhetki Tarinalaaksossa. Elsa ja Lauri matkustavat on sarjan kolmas kirja: viime vuonna ilmestyivät Elsa luistelemassa ja Elsa uimahallissa. Uudessa kirjassa 5-vuotiaan Elsan pikkuveli Lauri on päässyt näkyvämpään rooliin.

Aiemmatkin Elsa-kirjat ovat olleet perheessämme todella suosittuja ja ne on luettu moneen kertaan läpi. Luistelun oppiminen on vielä lapsella edessä, mutta uimahallissa tulee käytyä harva se viikko, joten uimahallikirjassa on paljon omasta arjesta tuttua - ja sehän on lastenkirjoissa parasta. Myös Elsa ja Lauri matkustavat osui aika sopivaan elämäntilanteeseen, kun lapsella on yksi ulkomaanmatka tuoreessa muistissa ja toinen edessä keväällä.


Kirjassa Elsa ja Lauri ovat lähdössä lomamatkalle Anna-tädin luo Espanjan Málagaan. Molempia jännittää, koska he eivät ole aiemmin matkustaneet lentokoneella. Yhdessä mietitään, mitä matkalle pakataan mukaan ja mitkä lelut mahtuvat reppuun.


Lentokentällä matkatavarat viedään tiskille, josta ne menevät ruumaan. Sitten mennään turvatarkastuksen läpi, mikä pelottaa Elsaa (ja taitaa pelottaa vähän 3-vuotiasta lukijaakin). Onneksi kone ei piippaa.


Lentokoneessa ihmetellään pieniä ikkunoita, koneen vauhtia ja laskutelineen kolinaa. Matkalla on aikaa syödä pientä purtavaa, lukea kirjaa ja pelata tabletilla. Myös lentokoneen katossa olevien nappuloiden merkitys pitää selvittää perin pohjin. Niin tuttua. :)

Kirjan lopussa on edellisten Elsa-kirjojen tapaan opettavaisempi tieto-osio. Viiteen aukeamaan mahtuu mm. pakkaajan muistilista, mitä saa ja ei saa tehdä kulkuvälineissä, mitä matkustusvälineitä on olemassa ja millaisia pelejä ja leikkejä matkan aikana voi pelata. 3-vuotiaan ehdoton suosikkiaukeama on kuitenkin komea maailmankartta. Käsitys etäisyyksistä ja maapallon koosta vain on vielä niin viattoman rajallinen, että kartan idea taitaa jäädä aika hämäräksi. Silti siitä riittää kysyttävää. (Äiti, missä mummo ja ukki asuu? Missä se-ja-se-päiväkodin-kaveri asuu? Mikä paikka tuo on? Missä sinä oot käyny? Pääseekö joulupukki tuon pandan luo? Voidaanko matkustaa joskus tuon mustekalan luo?) Plussaa on vielä kaiken lisäksi se, että kartasta erottuu myös pikkuruinen Sri Lankan saari Intian kupeessa (kevään matkakohteemme). :)


Elsa-kirjojen ikäsuositus on 3 - 8 vuotta, ja 3-vuotiaskin saa tosiaan näistä paljon irti. Nadja Sarellin kuvitus on selkeää ja värikästä, kirjan hahmot ovat hymyileviä ja ilmeikkäitä ja kuvissa riittää tutkittavaa. Tekstiä Kerttu Ruuskan kirjoittamassa tarinassa on juuri sopivasti, asiat selitetään selvästi ja lapsen tasoisesti - lukiessa mietin monesti, että juuri samoin sanoin voisin itsekin vastata oman lapsen kysymykseen tai ihmettelyyn!

Hienoa kirjassa on myös se, että siinä esiintyy paljon erinäköisiä ja eri-ikäisiä henkilöitä monikulttuurisuutta unohtamatta. Sukupuolistereotypioiden rikkomisesta annan myös isot pisteet: kirjan kulkuvälineitä esittelevällä aukeamalla vain kaksi viidestä ajoneuvon kuljettajasta on miehiä; autoa, linja-autoa ja lentokonettakin ohjaa tässä kirjassa nainen!


Kerttu Ruuska & Nadja Sarell: Elsa ja Lauri matkustavat. Sanoma Pro. Oppi&ilo. 2015. 32 sivua.
Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!

Oppi&ilo: Elsa ja Lauri matkustavat
Oppi&ilo: Kerttu Ruuska 
Oppi&ilo: Nadja Sarell
Nadja Sarellin blogi

Kommentit

  1. Tämäpä vaikuttaa kivalta! Kirja olisi meillekin melko ajankohtainen, sillä keväällä meilläkin on tiedossa ulkomaanmatka, joka on ensimmäinen, josta silloin piirun vaille nelivuotias esikoisemme tulee muistamaan mitään. Kartat kuvakirjoissa ovat kyllä plussaa, niitä meilläkin jaksetaan tutkia vaikka kuinka kauan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sopii varmasti hyvin nimenomaan matkaan valmistautumiseen! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude