Siirry pääsisältöön

Blogistanian palkintoehdokkaani 2015


Kirjabloggaajat äänestävät taas viime vuoden parhaita kirjoja neljässä eri kategoriassa. Osallistun viime vuoden tavoin kaikkiin neljään kategoriaan. Eniten tunkua omassa äänestyksessäni oli - hieman yllättäen - Blogistanian Tietoon; viime vuosi oli nimittäin loistava tietokirjavuosi! Blogistanian Globaliassa sen sijaan ei runsaudenpula vaivannut, vaikka siinäkin kategoriassa nousi lopulta kolme ylitse muiden.

Seuraavassa siis ehdokkaani vuoden 2015 parhaiksi kirjoiksi. Laitan jokaisen kirjan yhteyteen myös pienen lainauksen kustakin blogiarviosta lyhyeksi perusteluksi.

Blogistanian Finlandia

3 pistettä: Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (Gummerus)
"...mukaansatempaava, hengästyttävän runsas ja älykäs teos."

2 pistettä: Pertti Lassila: Armain aika (Teos)
"Lauseet ovat kirkkaita ja ehjiä, kieli lähes musikaalista ja lukiessa päätyy jonkinlaiseen meditatiiviseen tilaan."

1 piste: Elina Hirvonen: Kun aika loppuu (WSOY)
"...itsevarmasti ja taidokkaasti kirjoitettu, hämmästyttävän ehjä ja tunteisiin vetoava."

Blogistanian Globalia

3 pistettä: Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (WSOY, suom. Hanna Tarkka)
"...yksi hienoimmista toiseen maailmansotaan sijoittuvista romaaneista, jonka olen lukenut."

2 pistettä: Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa (Tammi, suom. Raisa Porrasmaa)
"Suomentaja Raisa Porrasmaa on tehnyt hienoa työtä nimitysten kääntämisessä - ja muutenkin!"

1 piste: Luiz Ruffato: Tekokukkia (Into, suom. Jyrki Lappi-Seppälä)
"Ruffato tarjoaa lukijalle todellisen kirjallisen kukkakimpun, joka on värikäs, yllätyksellinen, konstailematon ja runsas."

Blogistanian Kuopus

3 pistettä: Anu Holopainen: Ihon alaiset (Karisto)
"Romaanin antama kuva ulkonäkökeskeisestä tulevaisuudesta ei ole kovin toiveikas, mutta se antaa paljon ajattelemisen aihetta ja uuden näkökulman myös nykypäivän tilanteeseen - kuten hyvän tulevaisuusdystopian kuuluukin."

2 pistettä: David Walliams & Quentin Blake: Poika ja mekko (Tammi, suom. Jaana Kapari-Jatta)
"...vastustamaton, lämminhenkinen ja vauhdikkaasti etenevä kirja, jonka huumori uppoaa varmasti monenikäisiin lukijoihin."

1 piste: Kerttu Ruuska & Nadja Sarell: Elsa ja Lauri matkustavat (Sanoma Pro, Oppi&ilo)
"Tekstiä [...] on juuri sopivasti, asiat selitetään selvästi ja lapsen tasoisesti - lukiessa mietin monesti, että juuri samoin sanoin voisin itsekin vastata oman lapsen kysymykseen tai ihmettelyyn!"

Blogistanian Tieto

3 pistettä: Bea Uusma: Naparetki - minun rakkaustarinani (Like, suom. Petri Stenman) 
"En ole koskaan lukenut tällaista tietokirjaa: näin tunteella ja intohimoisesti aiheeseensa perehtyvää ja samalla syvän analyyttistä ja perusteellista."

2 pistettä: Jenny Nordberg: Kabulin tyttöjen salaisuus (WSOY, suom. Irmeli Ruuska)
"Ulkopuolisuudestaan huolimatta Nordberg on päässyt ihailtavan hyvin sisälle Afganistanin kulttuuriin, naisten elämään ja vaiettuun bacha posh -perinteeseen."
 
1 piste: Sateenkaaren alla: kertomuksia perheistä, toim. Maria Rintamäki, Hanna-Leena Autio, Karoliina Riihiluoma & Liisa Suvanne (Atena) 
"...teos tuo [perhe- ja avioliittokeskusteluun] tärkeän lisän tuomalla esiin moninaisten perheiden henkilökohtaisen näkökulman."

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...