Ulkoasu: Camilla Pentti |
Mutta asiaan, eli kirjoihin.
Pertti Lassilan teokset ovat siirtyneet aina ilmestyttyään automaattisesti lukulistalleni siitä lähtien, kun luin vuonna 2015 Finlandia-ehdokkaanakin olleen Armain aika -romaanin. Pari vuotta siitä eteenpäin haikea Kesän kerran mentyä oli yksi parhaista kirjoista, jonka luin vuonna 2017. Välillä lukaisin myös jo vuonna 2013 ilmestyneen Ihmisten asiat -romaanin. Tänä kesänä taas ilmestyi Kovassa valossa, jonka sain luettua viime viikolla.
Suomi on vasta itsenäistynyt, kun vakuutusyhtiössä työskentelevä Heimo ja tämän vaimo Suoma perustavat yhteisen kodin ja perheen Helsingissä. Pariskunta elää omaa tasaisen hyvää ja tavallista arkeaan, pysyttelee parhaansa mukaan erossa aatteista ja politiikasta, mutta pyrkii kuitenkin eteenpäin, kohti parempaa elämää. Suoma ja Heimo eivät ole käyneet muita kouluja kuin kansakoulun, mutta heidän poikansa Tarmo saa vanhempiensa iloksi valkolakin.
Kunnianhimoinen Heimo saa ylennyksiä ja etenee urallaan. Perhe vaurastuu, säätyrajat venyvät ja paukkuvat, kotiin ilmestyy arvotavaraa ja taloudenhoitaja. Elämäntaso nousee kohisten. Kirjan ensimmäinen osa onkin kuin suomalainen versio amerikkalaisesta unelmasta: jokainen on oman onnensa seppä, mutta kenties kovalla työllä kuka tahansa voi menestyä ja rikastua.
Meistä on tullut oikeita ihmisiä, Heimo sanoi. Oikeita ihmisiä ollaan, sinä olet johtaja ja minä olen johtajan rouva, sanoin.
Materia ja mammona ei kuitenkaan takaa ikuista onnea. Sotien jälkeen 1940-luvulla iskee tragedia, joka mullistaa perheen elämän. Samaan aikaan kirjakaupassa työskentelevä Heljä tutustuu nuoreen Tarmoon, mutta joutuu pian vaikean valinnan eteen.
Tästäkin teoksesta löytyy Lassilan aiemmista romaaneista tuttu tyyli kuvailla arkisia asioita kirkkaasti ja herkän tyylikkäästi. Tekstin rauhallinen rytmi saa lukemaan hitaasti nautiskellen, mutta samalla tekee mieli ahmia kirja yhdeltä istumalta loppuun. Lassilalla on myös kiehtova tapa pistää henkilöhahmojen suuhun ja ajatuksiin elämänviisauksia ja filosofisia pohdintoja onnesta, kuolemasta, rakkaudesta ja ajasta. Kuten Heljän ajatus:
Rakkaus on asia, josta ei tiedä mitään ennen kuin sen kokee, ja kun sen on kokenut, luulee tietävänsä siitä kaiken.
Tai Suoman astetta synkempi näkemys elämästä:
Minulta vei kauan ennen kuin opin, että se, mikä on olemassa, on pelkkää muutosta, ja muuttumatonta on vain se, mikä ei ole todellista, kuten ihmismielessä toivon kuvat ja jumala.
Lassilaa on kritisoitu liian ahtaasta, stereotyyppisestä naiskuvasta. Minusta romaanin päähenkilöt ja minäkertojat, Suoma ja Heljä, eivät ole vain osaansa tyytyviä uhreja vaan itsenäisesti ajattelevia aktiivisia toimijoita. Toki Lassila myös kuvaa aikaa, jolloin naiselle tarjolla olevat roolit olivat huomattavasti kapeampia kuin nykyään. Jossain määrin sekä romaanin naiset että miehet ovat asemansa ja säätynsä uhreja, mutta eivät sentään sukupuolensa tai kohtalonsa vankeja ilman omaa tahtoa. Romaanin yllätyksellinen loppukin osoittaa tämän.
Myös Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja ja Kirjarepun Raija ovat bloganneet kirjasta. Lassila vierailee Turun kirjamessuilla vajaan kuukauden päästä.
Pertti Lassila: Kovassa valossa. Teos. 2019. 217 sivua.
Teos: Kovassa valossa
Teos: Pertti Lassila
HS: "Kirjallisuudentutkija kirjoittaa romaanissaan kauniisti Helsingistä ja tylsästi naisista"
Kommentit
Lähetä kommentti