Siirry pääsisältöön

Pertti Lassila: Kovassa valossa

Ulkoasu: Camilla Pentti
Blogi on ollut epämääräisellä tauolla ennätyksellisen pitkään; kohta en enää kehtaa kutsua itseäni kirjabloggaajaksi! Kirjanurkkauksen kuulumisia on ilmestynyt viime kuukausina vain Instagramin puolella. Jospa nyt äitiyslomalla olisi aikaa kirjoittaa blogiinkin. (Hyvähän se on nyt sanoa, kun vauva ei ole vielä syntynyt - voi olla, että vauva-arki + totaaliyksinhuoltajuus on melko tehokkaasti bloggausaikaa entisestään vähentävä kombo!). :)

Mutta asiaan, eli kirjoihin.

Pertti Lassilan teokset ovat siirtyneet aina ilmestyttyään automaattisesti lukulistalleni siitä lähtien, kun luin vuonna 2015 Finlandia-ehdokkaanakin olleen Armain aika -romaanin. Pari vuotta siitä eteenpäin haikea Kesän kerran mentyä oli yksi parhaista kirjoista, jonka luin vuonna 2017. Välillä lukaisin myös jo vuonna 2013 ilmestyneen Ihmisten asiat -romaanin. Tänä kesänä taas ilmestyi Kovassa valossa, jonka sain luettua viime viikolla.

Suomi on vasta itsenäistynyt, kun vakuutusyhtiössä työskentelevä Heimo ja tämän vaimo Suoma perustavat yhteisen kodin ja perheen Helsingissä. Pariskunta elää omaa tasaisen hyvää ja tavallista arkeaan, pysyttelee parhaansa mukaan erossa aatteista ja politiikasta, mutta pyrkii kuitenkin eteenpäin, kohti parempaa elämää. Suoma ja Heimo eivät ole käyneet muita kouluja kuin kansakoulun, mutta heidän poikansa Tarmo saa vanhempiensa iloksi valkolakin.

Kunnianhimoinen Heimo saa ylennyksiä ja etenee urallaan. Perhe vaurastuu, säätyrajat venyvät ja paukkuvat, kotiin ilmestyy arvotavaraa ja taloudenhoitaja. Elämäntaso nousee kohisten. Kirjan ensimmäinen osa onkin kuin suomalainen versio amerikkalaisesta unelmasta: jokainen on oman onnensa seppä, mutta kenties kovalla työllä kuka tahansa voi menestyä ja rikastua.

Meistä on tullut oikeita ihmisiä, Heimo sanoi. Oikeita ihmisiä ollaan, sinä olet johtaja ja minä olen johtajan rouva, sanoin.


Materia ja mammona ei kuitenkaan takaa ikuista onnea. Sotien jälkeen 1940-luvulla iskee tragedia, joka mullistaa perheen elämän. Samaan aikaan kirjakaupassa työskentelevä Heljä tutustuu nuoreen Tarmoon, mutta joutuu pian vaikean valinnan eteen.

Tästäkin teoksesta löytyy Lassilan aiemmista romaaneista tuttu tyyli kuvailla arkisia asioita kirkkaasti ja herkän tyylikkäästi. Tekstin rauhallinen rytmi saa lukemaan hitaasti nautiskellen, mutta samalla tekee mieli ahmia kirja yhdeltä istumalta loppuun. Lassilalla on myös kiehtova tapa pistää henkilöhahmojen suuhun ja ajatuksiin elämänviisauksia ja filosofisia pohdintoja onnesta, kuolemasta, rakkaudesta ja ajasta. Kuten Heljän ajatus:

Rakkaus on asia, josta ei tiedä mitään ennen kuin sen kokee, ja kun sen on kokenut, luulee tietävänsä siitä kaiken. 

Tai Suoman astetta synkempi näkemys elämästä:

Minulta vei kauan ennen kuin opin, että se, mikä on olemassa, on pelkkää muutosta, ja muuttumatonta on vain se, mikä ei ole todellista, kuten ihmismielessä toivon kuvat ja jumala.

Lassilaa on kritisoitu liian ahtaasta, stereotyyppisestä naiskuvasta. Minusta romaanin päähenkilöt ja minäkertojat, Suoma ja Heljä, eivät ole vain osaansa tyytyviä uhreja vaan itsenäisesti ajattelevia aktiivisia toimijoita. Toki Lassila myös kuvaa aikaa, jolloin naiselle tarjolla olevat roolit olivat huomattavasti kapeampia kuin nykyään. Jossain määrin sekä romaanin naiset että miehet ovat asemansa ja säätynsä uhreja, mutta eivät sentään sukupuolensa tai kohtalonsa vankeja ilman omaa tahtoa. Romaanin yllätyksellinen loppukin osoittaa tämän.

Myös Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja ja Kirjarepun Raija ovat bloganneet kirjasta. Lassila vierailee Turun kirjamessuilla vajaan kuukauden päästä.

Pertti Lassila: Kovassa valossa. Teos. 2019. 217 sivua.

Teos: Kovassa valossa
Teos: Pertti Lassila
HS: "Kirjallisuudentutkija kirjoittaa romaanissaan kauniisti Helsingistä ja tylsästi naisista"

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...