Jos haluat tietää miksi norjalaisten poroporvarien kodit ovat esteettisiä katastrofialueita, käväisepä Italian Housessa. Sieltä löytyy täydellinen varustus sille, joka haluaa snobbailla, ostaa muutaman neliömetrin tyyliä ja laatua, uusvanhoja piironkeja jotka ovat eräänlaista keksittyä renessanssityyliä, mahtipontisia messinkikynttelikköjä ja väärennettyjä keskiaikaisgobeliineja. Se on halpaa roskaa, ja tiedätkö mikä siinä on pahinta? Pahinta on se ettei se ole edes halpaa.
Norjalaisen Torgrim Eggenin Sisustajan päähenkilö, Sigbjørn Lunde, on nuori ja menestyvä oslolainen sisustusarkkitehti, jonka kaikki rikkaat ja kuuluisat haluavat palkata hänen hulppean makunsa ja radikaalien sisustusratkaisujensa vuoksi. Sigbjørn on menestyvä mallikansalainen, tai vaihtoehtoisesti materialistinen, omahyväinen pröystäilijä - riippuu tulkinnasta. Hän ajaa Audi S3:lla, pukeutuu Pradan kenkiin ja hänen täydellinen vaimonsa on työmatkoilla juokseva kosmopoliitti. Sigbjørnin kotona on horisontaalisti avautuva Gaggenau 900 -liesi, lasiovisia Poggenpohlin kaappeja, antrasiitinharmaa Küppersbusch-liesituuletin ja seinään upotettava Miele CVA 120 -espressokeitin, joka keittää kolmenlaista kahvia... Ylellinen minimalistisuus, kylmän teräksinen karuus ja järkähtämätön funktionaalisuus hallitsevat Sigbjørnin elämää - eivätkä vain hänen työnsä osalta.
Sigbjørnin uusi naapuri on tämän täydellinen vastakohta: eksentrinen, asuntonsa mauttomasti sisustanut Sylvia, josta tulee Sigbjørnille jonkinlainen seksuaalis-sisustuksellinen (!) pakkomielle. Hitaasti mutta varmasti täysin empatiaa vailla oleva Sigbjørn vajoaa lopulta Bret Easton Ellisin Amerikan Psykon Patrick Batemanin tasolle. Tekstissä tiuhaan vilahtelevat, täydellistä järjestystä edustavat designtuotteet eivät enää pysty peittämään Sigbjørnin sisäistä kaaosta, kun tämän viimeisetkin sovinnaisuuden rippeet katoavat. Viimeistään romaanin loppupuolella kirjailijan mustanpuhuva satiiri nostaa päätään, paikoin aika raa'astikin.
Epäluotettavan minäkertojan käyttäminen tuottaa lukijallekin mukavasti päänvaivaa. Kun Sigbjørn alkaa lopulta hallusinoida ja kuvitella kaikenlaisia kohtauksia ympärilleen, ei lukijakaan voi enää olla varma, mitä oikeasti tapahtuu ja mikä on vain henkilön mielikuvitusta. Suosittelen kirjaa kaikille Amerikan Psykosta pitäneille, sisustusfriikeille ja Noguchi-pöydästä haaveileville. :)
Torgrim Eggen: Sisustaja. Gummerus. 2005.
Norjankielinen alkuteos: Pynt
Suomentaja: Katriina Savolainen
Gummerus: Sisustaja
Gummerus: Torgrim Eggen
HS kirjat 2006: "Esineistä rakennettu identiteetti rikkoutuu"
HS kirjat 2005: "Minuuksien ja esineiden markkinoilla"
Kirjavinkit.fi: Sisustaja
Wikipedia: Torgrim Eggen
Norjalaisen Torgrim Eggenin Sisustajan päähenkilö, Sigbjørn Lunde, on nuori ja menestyvä oslolainen sisustusarkkitehti, jonka kaikki rikkaat ja kuuluisat haluavat palkata hänen hulppean makunsa ja radikaalien sisustusratkaisujensa vuoksi. Sigbjørn on menestyvä mallikansalainen, tai vaihtoehtoisesti materialistinen, omahyväinen pröystäilijä - riippuu tulkinnasta. Hän ajaa Audi S3:lla, pukeutuu Pradan kenkiin ja hänen täydellinen vaimonsa on työmatkoilla juokseva kosmopoliitti. Sigbjørnin kotona on horisontaalisti avautuva Gaggenau 900 -liesi, lasiovisia Poggenpohlin kaappeja, antrasiitinharmaa Küppersbusch-liesituuletin ja seinään upotettava Miele CVA 120 -espressokeitin, joka keittää kolmenlaista kahvia... Ylellinen minimalistisuus, kylmän teräksinen karuus ja järkähtämätön funktionaalisuus hallitsevat Sigbjørnin elämää - eivätkä vain hänen työnsä osalta.
Sigbjørnin uusi naapuri on tämän täydellinen vastakohta: eksentrinen, asuntonsa mauttomasti sisustanut Sylvia, josta tulee Sigbjørnille jonkinlainen seksuaalis-sisustuksellinen (!) pakkomielle. Hitaasti mutta varmasti täysin empatiaa vailla oleva Sigbjørn vajoaa lopulta Bret Easton Ellisin Amerikan Psykon Patrick Batemanin tasolle. Tekstissä tiuhaan vilahtelevat, täydellistä järjestystä edustavat designtuotteet eivät enää pysty peittämään Sigbjørnin sisäistä kaaosta, kun tämän viimeisetkin sovinnaisuuden rippeet katoavat. Viimeistään romaanin loppupuolella kirjailijan mustanpuhuva satiiri nostaa päätään, paikoin aika raa'astikin.
Epäluotettavan minäkertojan käyttäminen tuottaa lukijallekin mukavasti päänvaivaa. Kun Sigbjørn alkaa lopulta hallusinoida ja kuvitella kaikenlaisia kohtauksia ympärilleen, ei lukijakaan voi enää olla varma, mitä oikeasti tapahtuu ja mikä on vain henkilön mielikuvitusta. Suosittelen kirjaa kaikille Amerikan Psykosta pitäneille, sisustusfriikeille ja Noguchi-pöydästä haaveileville. :)
Torgrim Eggen: Sisustaja. Gummerus. 2005.
Norjankielinen alkuteos: Pynt
Suomentaja: Katriina Savolainen
Gummerus: Sisustaja
Gummerus: Torgrim Eggen
HS kirjat 2006: "Esineistä rakennettu identiteetti rikkoutuu"
HS kirjat 2005: "Minuuksien ja esineiden markkinoilla"
Kirjavinkit.fi: Sisustaja
Wikipedia: Torgrim Eggen
Kommentit
Lähetä kommentti