Siirry pääsisältöön

Marina Lewycka: We Are All Made of Glue

At first I thought it was just a boy, a slight sparrowy figure wearing a cap pulled down low over his face; then he moved into the light and I saw it was an old woman, scrawny as an alley cat, tugging at some burgundy velour curtains to get at the box of my husband's old vinyls half buried under the other junk.

Marina Lewycka became a bestselling author with her debut novel, A Short History of Tractors in Ukranian, and her second novel, Two Caravans, was also popular. I read and enjoyed both of them, so my expectations were high for her third book, We Are All Made of Glue. The novel was funny, but not as great as the other two.

We Are All Made of Glue contains similar themes as the other two novels: immigration, displacement, attempts to overcome prejudices, settling into the English society... Georgie Sinclair is an English writer, trying to get over her divorce and look after her son, who his alarmingly obsessed with the end of the world, Antichrist and the evil mysteries of barcodes. Georgie's neighbour is an elderly Jewish immigrant, Mrs Shapiro, who rummages around dustbins followed by a posse of cats. Mrs Shapiro lives in a shabby old building, quite literally a "crazy cat lady". Georgie is sucked into the old woman's life and secret history after Mrs Shapiro names Georgie next of kin when she is taken to hospital.

The novel is not as hilarious as Lewycka's previous ones, and the language and setting are somehow so...English (for lack of a more descriptive word) that I pity the translator who has to potentially translate this into Finnish (as the other two books have been translated).

I guess the biggest problem of the book is that it tries so hard to be funny, but it just isn't. It didn't even make me smile, let alone laugh out loud (like the back cover promised...). Reading it was sticky (no pun intended with the title of the novel) and the sappy, happy ending was disappointing.

Marina Lewycka: We Are All Made of Glue. Penguin Books. 2009. 419 pages.

Guardian: "The Importance of Bonding Exercises"
The Independent: We Are All Made of Glue
Wikipedia: Marina Lewycka

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...