Siirry pääsisältöön

Nancy Huston: Täyskäännös

Tunnin harjoiteltuaan hän tavallisesti pääsee tilaan, jossa hän ei enää tuota tanssia, vaan tanssi tuottaa hänet, tanssi ottaa haltuunsa hänen jalkansa, käsivartensa, vyötärönsä ja pyörittää, pidättelee ja päästää halunsa mukaan.
Voi äänetöntä asiaa, sanojen ristiriitaisuutta
ruumiin muuttumista hengeksi
katoavaa lihan taidetta

Nancy Hustonin Syntymämerkin innoittamana päätin lukea häneltä jotain muutakin. Petyin vähän, kun selailin kirjastossa hänen romaanejaan ja ne kaikki vaikuttivat jotenkin yksinkertaisilta, aihepiirit jopa vähän tylsiltä. Suurin osa näytti pikaisen selailun ja takakansien tarkastelun perusteella heppoisilta viihderomaaneilta. Valitsin kuitenkin lupaavimman tapauksen, romaanin nimeltä Täyskäännös (1994, suomennettu 2001).

Kirja kertoo Linistä, naisesta, jonka intohimona on tanssi. Ammattitanssijan lisäksi Lin on myös vaimo ja kahden pienen tytön äiti. Nämä roolit vetävät Liniä eri suuntiin: hän rakastaa molempia lapsiaan - tosin hyvin eri tavoin - mutta samalla hän tuntee pakottavaa tarvetta tanssia ja luoda uraa. Heti kun hän vain synnytyksiltään kykenee, hän aloittaa jälleen uuden koreografian työstämisen ruumistaan säästämättä. Lopulta hän tekee osin itsekkään mutta myös ymmärrettävän valinnan ja jättää perheensä lähteäkseen maailmalle tanssiryhmänsä mukana. Tytöt varttuvat: Angela haluaa olla äitinsä kaltainen, kun taas Marina tuntee äitiään kohtaan jonkinlaista pakokauhunsekaista vihaa. Ja tietenkin Lin joutuu kohtaamaan menneisyyden uudestaan...

Vaikka toivoin jotain syvällisempää, romaani oli kevyen viihteellinen ja täynnä ärsyttävän tekotaiteellisia kielikuvia. Naispuolisten henkilöiden kehoja kuvailtiin ehkä tarkoituksella esineellistäen. Romaanin perhekuviot saivat vähitellen saippuaoopperamaisia piirteitä ja siirappimaista happy endiäkään ei onnistuta välttämään.

Ei enää Huston-kokeiluja minulle, kiitos.

Nancy Huston: Täyskäännös. Gummerus. 2001.
Ranskankielinen alkuteos: La Virevolte
Suomentaja: Annikki Suni

Gummerus: Täyskäännös
Gummerus: Nancy Huston
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi17 kesäkuuta, 2023 08:22

    Voi miten eri tavoin luemme- itkin melkein koko ajan lukiessani. Teemojen kuten valinnat, luopuminen ja rakkaus oli sydäntäsärkevää.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...
20 kommenttia
Lue lisää

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...
31 kommenttia
Lue lisää