Siirry pääsisältöön

V. S. Naipaul: Elämän kuva

[...] Willie alkoi oivaltaa voivansa esiintyä aivan sellaisena kuin itse halusi. Hän saattoi tavallaan luoda itselleen oman vallankumouksen. Näköalat olivat huimaavat. Niin kauan kuin pysyteltiin terveen järjen rajoissa, hän saattoi rakentaa uudelleen vaikka koko minuutensa, koko henkilö- ja sukuhistoriansa.

Intialaissyntyinen Willie Chandra haluaa paeta konservatiivisesta lapsuudenkodistaan ja lähtee Lontooseen opiskelemaan. Maahanmuuttaja-opiskelija ei saa Englannissa kovin suurta arvostusta osakseen ja Willie päättääkin rakentaa koko identiteettinsä uudelleen. Hän katkaisee välinsä vanhempiensa kotimaahan ja luo itsestään kuvaa modernina novellikirjailijana.

Jokseenkin sattumalta Willie päätyy naimisiin portugalilais-afrikkalaisen Anan kanssa ja päättää muuttaa vaimonsa kotimaahan Afrikassa (maa jää romaanissa nimettömäksi). Siellä Willie on taas jonkinlainen ulkopuolelta tullut kummajainen, vaikka kuuluukin vaimonsa syntyperän ansiosta yhteiskunnan hyväosaisiin, tilanomistajiin. Yhteiskunta tässäkin maassa perustuu epätasa-arvolle eri ihmisryhmien kesken.

Olen samaa mieltä romaanin aikoinaan Hesarissa arvostelleen Jukka Petäjän kanssa: kerronnan imu pettää kirjan puolivälin jälkeen. Romaani jaksaa kiinnostaa suunnilleen siihen saakka, kun Willie muuttaa Afrikkaan. Afrikan ajat, jotka kerrotaan takautumana, ovat päämäärättömiä, sekavia kuvailuja henkilöiden arjesta. Tämä tietysti kuvastaa päähenkilöä itseäänkin: Willie pyrkii koko ajan rakentamaan itselleen uutta identiteettiä, mutta tulee samalla jättäneeksi taakseen suuria osia itsestään. Romaanin alkuperäinen englanninkielinen nimi, Half a Life, kuvaa tätä paremmin kuin varsin pliisu suomennos, Elämän kuva.

Palkittu kirjailija V. S. Naipaul tarttuu tässä(kin) romaanissa omaa elämäänsä sivuaviin teemoihin, jotka liittyvät monikulttuuriseen identiteettiin. Naipaulin sukujuuret ovat Intiassa, vaikkei hän ole koskaan siellä asunut. Hän on syntynyt Trinidadissa ja asunut lähes koko elämänsä Englannissa. Hänelle myönnettiin vuonna 2001 kirjallisuuden Nobel-palkinto.

V. S. Naipaul: Elämän kuva. Otava. 2001.
Englanninkielinen alkuteos: Half a Life
Suomentaja: Juhani Lindholm

Otava: V. S. Naipaul
Otava: Elämän kuva
HS kirjat: "Isät ja pojat V. S. Naipaulin tapaan"
Wikipedia: V. S. Naipaul
Kirjasto.sci.fi: V. S. Naipaul

Kommentit

  1. sinulla on kyllä tosi kiinnostavia kirjoja täällä! vaikuttaa kuitenkin, että ihan suuria suosikkeja et ole viime aikoina löytänyt? haluaisitko sinäkin tehdä listan top10 (tai top5 tai 8) kirjoista?

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla! :) Viime aikoina on kyllä tainnut tulla enemmän pettymyksiä kuin vau-elämyksiä kirjoissa.. taitaa olla joku huonojen kirjojen kausi menossa.

    Luin juuri äsken tuota sinun blogin Top-listaa ja osa niistä kuuluu myös omiin suosikkeihini (Piin elämä on loistava!). Pitää varmaan yrittää saada oma lista kasaan, vaikka en lupaa rajata sitä alle 10 kirjan. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...