Siirry pääsisältöön

Sheri S. Tepper: Portti naisten maahan

Kansi: Piotr Tomaszewski
- Tiedän että olet utelias. Mutta hyviin tapoihin ei kuulu keskustella isistä. Sillä ei ole merkitystä Naisten maassa. Tiedäthän sinä sen. Me emme kysele. Jo kauan, kauan sitten päätettiin, että kaikki täällä tulevat toimeen paremmin, jos asiasta ei puhuta. 

Blogihiljaisuus on venynyt useampaan päivään. Täällä on hoidettu sairasta kissaa (joka on nyt paranemaan päin!) ja vietetty aikaa lomailevan puolison kanssa omien töiden ohella (heinäkuu + töiden teko kotitoimistossa + kotona lomaansa viettävä puoliso -> kummasti laskeva työmotivaatio).

Sheri S. Tepperin Portti naisten maahan -romaaniin taisin törmätä alun perin Charlotte Perkins Gilmanin Herlandin yhteydessä. Jossain vaiheessa luin Johanna Sinisalon kirjoittaman arvostelun Aikakone-lehteen ja kirja kiinnosti vielä vähän enemmän. Lopulta nappasin sen mukaani kirjaston hyllystä, johon oli sattumalta laitettu tyrkylle utopia/dystopiakirjallisuutta.

Portti naisten maahan on tulevaisuuteen sijoittuva utopistinen romaani. Maailma on lähes tuhoutunut jonkinlaisessa ydinräjähdyksessä, joka on jättänyt jälkeensä suuria, autioita tuhoalueita. Näiden alueiden väliin on perustettu Naisten maana tunnettu pirstaleinen yhteiskunta, joka koostuu useista muureilla ympäröidyistä kaupungeista. Samalla ihmiskunta on palannut aikaan ennen teollistumista. Monet eläinlajit ovat kuolleet, sähköä saadaan vain rajoitetusti ja lääketiede perustuu yrttien tuntemukseen. Naiset ja pikkulapset asustavat kaupungeissa ja vastaavat maanviljelystä, koulutuksesta ja terveydenhuollosta. Kaikki 5-vuotiaat poikalapset lähetetään muurien ulkopuolella sijaitseviin varuskuntiin, joissa pojat kasvavat miehiksi. 15-vuotiaana pojat saavat itse päättää jäävätkö he varuskuntaan puolustamaan kaupunkia mahdollisia hyökkäyksiä vastaan ja palaavatko Naisten maan portista kaupunkiin naisten palvelusmiehiksi. Palaamista pidetään varuskunnassa kuitenkin häpeänä, ja palvelusmiehet ovat pelkureita ja pettureita sotureiden silmissä.

Varuskunnan miesten ja Naisten maan naisten välillä on hyvin vähän kanssakäymistä, mutta kerran vuodessa järjestettävissä karnevaaleissa soturit pääsevät tapaamaan kaupungin naisia suvunjatkamisen merkeissä. Naisten maan neuvosto säätelee myös tätä hyvin tarkkaan.

Tepperin jakaantunut yhteiskunta perustuu jyrkästi sukupuolten väliseen jakoon. Varuskunnan soturien elämän tarkoitus on suojella naisia, mutta jäin miettimään, että mitä vastaan he romaanissa loppujen lopuksi oikein puolustautuvat, kun vihollisia ei juuri ole? Varuskunta tuntuukin tarpeettomalta, romaanin miesten keksimällä keksityltä paikalta. Samalla Tepper varmaankin yrittää korostaa armeijan turhuutta ja sodan mielettömyyttä.

Miehet on myös jaettu melko kärjistetysti 'hyviin' ja 'pahoihin' - eli sotureihin ja Naisten maahan palaaviin palvelusmiehiin. Soturit halveksivat näitä "feminiinisiä" pettureita, mutta Naisten maassa suurin osa naisista suhtautuu palvelusmiehiin ystävällisesti. Silti myös heitä pidetään toisen luokan kansalaisina, eräänlaisina orjina, joiden tehtävänä on palvella ja totella naisia. Miehille ei siis tässä yhteiskunnassa anneta kovin positiivisia roolivaihtoehtoja.

Romaanin tarinan rinnalla kulki kreikkalaiseen mytologiaan perustuva näytelmä Ifigeneiasta, joka oli Troijan Helenan ja Theseuksen tytär. Naisten maan asukkaat pitävät näytelmää eräänlaisena kansalliseepoksena, ja näytelmän harjoitukset ja vuorosanojen opettelu toimivat taustana varsinaiselle juonelle. Nämä osiot romaanista menivät kuitenkin minulta vähän ohi. Jotain symbolista yhtymäkohtaa Ifigeneian uhraamisella ja romaanin feministisellä yhteiskunnalla tietenkin oli, mutta nämä osiot vaikuttivat silti jotenkin irrallisilta muun tarinan sisällä.

Kokonaisuutena romaani herätti ristiriitaisia tunteita. Toisaalta sen kuvaama maailma oli hyvin kärjistetty ja stereotyyppiseen sukupuolieroon perustuva - sinällään mielenkiintoinen visio, mutta kovin mustavalkoinen. Toisaalta kirja herätti mielenkiintoisia kysymyksiä mm. biologisen vanhemmuuden merkityksestä ja siitä, kuinka paljon omilla valinnoilla voi vaikuttaa elämäänsä ja kuinka suuri osa on perimän ja kulttuurin määräämää. Vaikka juoni tuntui junnaavan välillä paikoillaan, kirjan loppupuolen odottamattomat käänteet tulivat positiivisena yllätyksenä.

Sheri S. Tepper: Portti naisten maahan. Karisto. 1990. 336 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: A Gate to Women's Country
Suomentaja: Jukka Jääskeläinen

Linkit:
Aikakone: Portti naisten maahan
Kirjavinkit: Portti naisten maahan
Wikipedia: Sheri S. Tepper

Kommentit

  1. Tämä on yksi lempikirjoistani :-) Ja tosiaan niitä joiden juoni aukeaa kuin kukka vasta loppupuoliskolla...

    VastaaPoista
  2. Minullakin loksahti jossain vaiheessa suu auki, kun Naisten maan "juju" paljastui. Sen jälkeen kirjaa luki ihan eri tavalla. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi