Charlotte Perkins Gilman: Herland

"Neidit", Terry aloitti puhumaan kirkkaasti, "eikö tässä maassa ole laisinkaan miehiä?"
"Miehiä?" Somel vastasi. "Kuten te?"
"Kyllä, miehiä", Terry sanoi osoittaen partaansa ja kohentaen leveitä olkapäitään. "Miehiä, tosimiehiä."
"Ei", hän vastasi vaitonaisesti. "Tässä maassa ei ole miehiä. Kahteen tuhanteen vuoteen joukossamme ei ole ollut ainuttakaan miestä."

Ensimmäisen feministisen utopiaromaanin titteliä kantava amerikkalaisklassikko Herland (1915) on nyt saatu suomennettua. Charlotte Perkins Gilman oli viime vuosisadan vaihteen tärkeimpiä feministejä, jonka esseet, novellit ja romaanit käsittelivät usein omakohtaisten kokemusten kautta naisten asemaa ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon pyrkimistä.

Herland kertoo kolmesta tutkimusmatkailijasta, jotka löytävät syvältä Amazonin viidakosta tuhansia vuosia eristyksissä eläneen maan, jossa asuu vain naisia. Miesten suureksi hämmästykseksi naisten maa ei olekaan tunteellisen sekasorron ja keskinäisen mustasukkaisuuden värittämää kaaosta eikä edes naisellisen vaaleanpunainen kukkaislaakso, vaan käytännöllinen ja järjestelmällisesti rakennettu, korkealle kehittynyt yhteiskunta, jonka ytimenä on äitiys. Naiset pystyvät lisääntymään ilman miehiä ja heille syntyy vain tyttöjä. Koulutuksella, luonnonläheisyydellä ja demokratialla on vankat perusteet Herlandin sosiaalisessa järjestelmässä.

Kertoja-sosiologin kautta Gilman luo huimia kontrasteja meidän maailmamme ja Herlandin välille. Yhtäkkiä niinkin päivänselvät asiat kuin vankilat, lehmänmaidon juonti tai koirien pitäminen lemmikkeinä asettuvat täysin uuteen valoon, kun miehet vertaavat "meidän" maailmamme käytäntöjä Herlandin asukkaiden yhteisöön.

Sukupuolistereotypioihin turvautumiselta ei voida välttyä, kun erityisesti kolmikon macho, tyttöjen perässä huonolla menestyksellä juokseva Terry ärsyyntyy Herlandin asukkaiden "epänaisellisesta" käytöksestä. Gilman tekeekin osuvia ja usein satiirisia huomautuksia konstruoiduista sukupuolirooleista: meidän maailmassamme miesten kuuluisi olla mahdollisimman maskuliinisia kontrastina feminiinisille naisille. Herlandissa tätä dikotomiaa ei ole eikä sitä kaivata; maskuliinisuus ja feminiinisyys kulkevat käsi kädessä ja sukupuoleen perustuvat luonnehdinnat käyvät oikeastaan tarpeettomiksi.

Suomentaja Ville-Juhani Sutinen on laatinut romaaniin myös sen teoreettista puolta korostavan esipuheen ja lisännyt siihen käännösratkaisuja selventäviä loppuviitteitä. Lisäksi painoksessa on mukana Sutisen suomentama bengalilaisen Begum Rokeya Sakhawat Hossainin vielä varhaisempi novelliklassikko, Sulttaanittaren uni (1905). Naisten asuttamasta ja hallitsemasta maailmasta kertova feministinen novelli on peräisin niinkin yllättävästä kulttuurista kuin Intian muslimiyhteisön piiristä.

Charlotte Perkins Gilman: Herland. Savukeidas. 2009.
Englanninkielinen alkuteos: Herland
Suomentaja: Ville-Juhani Sutinen

Savukeidas: Herland
Kiiltomato: "Feministinen utopiaklassikko - uuden äitiyden valtakunta"
Savon Sanomat: Herland
Wikipedia: Herland
Wikipedia: Charlotte Perkins Gilman

Katso myös nämä:

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...

Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta. Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...

Lue lisää

Kirjanurkkaus

Hae tästä blogista