Siirry pääsisältöön

Charlotte Perkins Gilman: Herland

"Neidit", Terry aloitti puhumaan kirkkaasti, "eikö tässä maassa ole laisinkaan miehiä?"
"Miehiä?" Somel vastasi. "Kuten te?"

"Kyllä, miehiä", Terry sanoi osoittaen partaansa ja kohentaen leveitä olkapäitään. "Miehiä, tosimiehiä."

"Ei", hän vastasi vaitonaisesti. "Tässä maassa ei ole miehiä. Kahteen tuhanteen vuoteen joukossamme ei ole ollut ainuttakaan miestä."


Ensimmäisen feministisen utopiaromaanin titteliä kantava amerikkalaisklassikko Herland (1915) on nyt saatu suomennettua. Charlotte Perkins Gilman oli viime vuosisadan vaihteen tärkeimpiä feministejä, jonka esseet, novellit ja romaanit käsittelivät usein omakohtaisten kokemusten kautta naisten asemaa ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon pyrkimistä.

Herland kertoo kolmesta tutkimusmatkailijasta, jotka löytävät syvältä Amazonin viidakosta tuhansia vuosia eristyksissä eläneen maan, jossa asuu vain naisia. Miesten suureksi hämmästykseksi naisten maa ei olekaan tunteellisen sekasorron ja keskinäisen mustasukkaisuuden värittämää kaaosta eikä edes naisellisen vaaleanpunainen kukkaislaakso, vaan käytännöllinen ja järjestelmällisesti rakennettu, korkealle kehittynyt yhteiskunta, jonka ytimenä on äitiys. Naiset pystyvät lisääntymään ilman miehiä ja heille syntyy vain tyttöjä. Koulutuksella, luonnonläheisyydellä ja demokratialla on vankat perusteet Herlandin sosiaalisessa järjestelmässä.

Kertoja-sosiologin kautta Gilman luo huimia kontrasteja meidän maailmamme ja Herlandin välille. Yhtäkkiä niinkin päivänselvät asiat kuin vankilat, lehmänmaidon juonti tai koirien pitäminen lemmikkeinä asettuvat täysin uuteen valoon, kun miehet vertaavat "meidän" maailmamme käytäntöjä Herlandin asukkaiden yhteisöön.

Sukupuolistereotypioihin turvautumiselta ei voida välttyä, kun erityisesti kolmikon macho, tyttöjen perässä huonolla menestyksellä juokseva Terry ärsyyntyy Herlandin asukkaiden "epänaisellisesta" käytöksestä. Gilman tekeekin osuvia ja usein satiirisia huomautuksia konstruoiduista sukupuolirooleista: meidän maailmassamme miesten kuuluisi olla mahdollisimman maskuliinisia kontrastina feminiinisille naisille. Herlandissa tätä dikotomiaa ei ole eikä sitä kaivata; maskuliinisuus ja feminiinisyys kulkevat käsi kädessä ja sukupuoleen perustuvat luonnehdinnat käyvät oikeastaan tarpeettomiksi.

Suomentaja Ville-Juhani Sutinen on laatinut romaaniin myös sen teoreettista puolta korostavan esipuheen ja lisännyt siihen käännösratkaisuja selventäviä loppuviitteitä. Lisäksi painoksessa on mukana Sutisen suomentama bengalilaisen Begum Rokeya Sakhawat Hossainin vielä varhaisempi novelliklassikko, Sulttaanittaren uni (1905). Naisten asuttamasta ja hallitsemasta maailmasta kertova feministinen novelli on peräisin niinkin yllättävästä kulttuurista kuin Intian muslimiyhteisön piiristä.

Charlotte Perkins Gilman: Herland. Savukeidas. 2009.
Englanninkielinen alkuteos: Herland
Suomentaja: Ville-Juhani Sutinen

Savukeidas: Herland
Kiiltomato: "Feministinen utopiaklassikko - uuden äitiyden valtakunta"
Savon Sanomat: Herland
Wikipedia: Herland
Wikipedia: Charlotte Perkins Gilman

Katso myös nämä:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu