Siirry pääsisältöön

John Boyne: Leijuva poika

Sillä Billy Brocket, eteläisen pallonpuoliskon kaikkien aikojen normaaleimman perheen kolmas lapsi, osoitti jo nyt olevansa kaikkea muuta kuin normaali kieltäytymällä tottelemasta kaikkein perustavimmanlaatuista lakia.
Painovoimaa.

Kun John Boynelta ilmestyi kehuttu Poika raidallisessa pyjamassa vuonna 2008, lisäsin sen heti lukulistalleni. Seuraavana vuonna suomennettiin HMS Bounty -laivan vaiheista kertova Kapina laivalla ja se liittyi listalle edellisen romaanin lisäksi. Vuonna 2011 tuli Tarkoin vartioitu talo, joka kertoo Romanovien viimeisistä vaiheista viime vuosisadan alun Venäjällä. Sekin pääsi lukulistalle. Vuonna 2013 ilmestyi Kuudes mies, jossa päästään ensimmäisen maailmansodan jälkimaininkeihin. Arvaatte varmaan, että se kasvatti Boyne-listaa vielä lisää...

John Boyne on siis yksi niistä kirjailijoista, jotka ovat roikkuneet lukulistallani luvattoman kauan ja joista aina ajattelen, että pitäisipä, mutta en sitten kuitenkaan tule tarttuneeksi mihinkään herran kirjaan.

Mutta sitten viime vuonna ilmestyi Leijuva poika, ja nappasin sen mukaani kirjastosta. Eräänä iltana aloin lukea sitä ja ennen kuin huomasinkaan, niin olin lukenut ensimmäisen Boyneni!

Leijuva poika kertoo täysin normaalista perheestä (mitä normaali sitten tarkoittaakaan), johon syntyy "epänormaali" lapsi. Billy Brocket nimittäin uhmaa painovoimaa leijumalla. Jos häntä ei pidettäisi sisällä tai sidottuna naruun ulkona, hän leijuisi ylös avaruuteen asti. Brocketien perhe on kuitenkin vakaasti päättänyt olla mahdollisimman normaali (mitä naapuritkin ajattelevat? on heidän yleisin huolenaiheensa). Tämän vuoksi Billy aiheuttaa heille harmia ja häpeää.


Kirja on luokiteltu lasten ja nuorten kirjallisuudeksi, mutta aikuislukijakin saa tästä varmasti oivalluksia irti. Jokainen voi lukea kirjan omasta näkökulmastaan ja tulkita leijumisen vaikka vertauskuvallisesti miksi tahansa "poikkeavuudeksi". Itse tunnistin kirjasta samoja argumentteja, mitä usein käytetään esim. homoseksuaalisuudesta puhuttaessa: Brocketit pohtivat, onko leijuminen Billyn synnynnäinen ominaisuus vai voisiko siitä jotenkin parantua. He ovat myös huolissaan siitä, että leijuminen voi "tarttua" muihin ja että heidän muita lapsiaan kiusataan koulussa leijuvan veljen vuoksi. Poikkeavuus voi olla vanhemmalle niin kova paikka, että hän jopa hylkää lapsensa sen takia.

Billyn seikkailut vievät hänet kuumailmapallosta avaruusrakettiin, korkeasta pilvenpiirtäjästä New Yorkin katujen alle, Brasiliasta Kanadaan ja Irlantiin. Maailmanympärysmatkallaan hän tapaa värikkään kirjon ihmisiä, joita yhdistää yksi asia: he elävät rohkeasti omina itsenään.

Kirjassa on lastenkirjoille ja saduille ominaisesti melko selvä jaottelu hyvään ja pahaan: Pahoja ihmisiä riivaa pakkomielteinen pyrkimys olla "normaaleja" ja poiketa mahdollisimman vähän valtavirrasta. Hyvät ovat erilaisia, omia itsejään muiden mielipiteistä välittämättä. He ovat taiteilijoita, maailmanmatkaajia ja haaveilijoita, ja heillä on paljon hauskempia ja jännittävämpiä seikkailuja kuin muilla.

Lämminhenkinen tarina ja hyvän mielen kirja erilaisuuden hyväksymisestä ja rohkeudesta olla oma itsensä. Ehkä rohkenen tarttua Boynen vakavampiin romaaneihin tämän iloisen ensikosketuksen jälkeen. ;)

John Boyne: Leijuva poika. Bazar. 2014. 269 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: The Terrible Thing That Happened to Barnaby Brocket
Suomentaja: Laura Beck

Bazar: Leijuva poika
Kirjavinkit: Leijuva poika

Kommentit

  1. Boyne yllätti minut. Kuudes mies ei ole minun genreä takakannen mukaan. Kuitenkin minä pidin kovasti tuosta kirjasta. IIhmepoika odottaa kirjahyllyssä lukuvuoroaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin minulla on sellainen kutina, että tulen pitämään Boynen kirjoista, kun vihdoin joskus tartun niihin muihinkin. Ainakin takakansien ja arvostelujen perusteella ne ovat ihan minun kirjojani. :)

      Poista
  2. Poika raidallisessa pyjamassa miellytti minua aikanaan kovasti. Boyne tuntuu kuitenkin kadonneen kokonaan muististani - hyvä, kun muistutit kirjailijan olemassaolosta :) Kirjastoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogit toimivat minullakin hyvinä muistutuskeinoina. Onneksi, eihän kaikkea hyvää luettavaa voi mitenkään pitää mielessä! :)

      Poista
  3. Minulla on ihan sama tilanne, muut kirjat ovat roikkuneet listalla iäisyyden, mutta tämän lainasin kirjastosta ja luin. Ja tykkäsin! Ihastuttava kirja. Poika raidallisessa pyjamassa tulee olemaan seuraava Boyneni, sen olen päättänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua taas kiinnostaa joko Kapina laivalla tai Tarkoin vartioitu talo. Varmasti luen jommankumman... vielä tänä vuonna. Lupaan sen! ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude