 |
| Kansi: Elina Warsta |
Viime vuoden syyskuussa nurisin heti tuoreeltaan suomalaisen Grantan erikoisnumeron ilmestymisen jälkeen siitä, ketkä olisi pitänyt laskea mukaan "parhaisiin nuoriin suomalaisiin kirjailijoihin". Erityisesti Maija Muinosen, Inka Nousiaisen ja Hanna Haurun jääminen "parhaimmiston" ulkopuolelle harmitti. Granta 3 piti kuitenkin lukea, enkä paria poikkeusta lukuun ottamatta todellakaan pettynyt mukaan valittuihin teksteihin.
Päätoimittaja Aleksi Pöyryn kirjoittaman esipuheen mukaan erikoisnumero tarjoaa vastauksia kysymyksiin: "missä suomalainen kirjallisuus on juuri nyt ja mihin se kenties on matkalla". Vastaus on, että tietyt tyylilajit nousevat yhä muita enemmän esiin - myös tässä julkaisussa - mutta monipuolisempaan ja moniäänisempään suuntaan ollaan kaiken kaikkiaan menossa.
Yhtenä painopisteenä erottuu viime vuosina uuteen suosioon noussut historiallinen kerronta, jota Granta 3:ssa edustavat mm. Sofi Oksanen, Katja Kettu, Leena Parkkinen, Emma Juslin ja Jenni Linturi.
Toinen maailmalle vientituotteena ponnistava suomalaiserikoisuus on ns. uuskumma tai suomikumma, Finnish weird, jota tässä numerossa esittelevät Jaakko Yli-Juonikas, Taina Latvala ja Kaj Korkea-aho. Tieteiskirjallisuuden ja spekulatiivisen fiktion piirteitä löytyy myös Laura Gustafssonin ja Emmi Itärannan teksteistä.
Erikoisnumeron päätavoitteena on edistää kotimaisen kirjallisuuden vientiä, ja eräänlaiselta mainosesitteeltä Granta 3 välillä vaikuttaakin. Esimerkiksi otteita kirjailijoiden tulevista romaaneista on suhteellisen paljon, kenties eräänlaisina "tärppeinä" ulkomaisille kustantamoille. Granta 3:n englanninkielinen erikoispainos julkaistiin viime vuoden Frankfurtin kansainvälisillä kirjamessuilla.
Itse luin tekstejä myös kääntäjän näkökulmasta ja välillä ei kyllä tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa englannin kääntäjän puolesta. Googlettelusta huolimatta en löytänyt kääntäjän/kääntäjien nimeä, mutta kaikki kunnia hänelle/heille: urakka ei ole ollut helppo!
Varsinkin Mikko Rimminen on varmasti aiheuttanut päänvaivaa (tai sitten mahdollistanut luovien murre- ja uudissanojen käytön!). "U2"-nimisessä otteessa Rimmisen tulevasta romaanista on härmeisiä murikoita, sade jytyyttää peltejä ja maisema peittyy valotuhnuun, kun juna jölkähtelee asemalle. Tekstissä esiintyy myös ihania yhdyssanahirviöitä, kuten pysähtyneisyydenajanteline ja kuvainraastajamainen. Helpolla ei myöskään Katja Kettu päästä kääntäjäänsä tai ei-suomalaista lukijaansa, kuten yllä olevasta sitaatista käy ilmi.
Kaiken kaikkiaan Granta 3 teki minuun suuren vaikutuksen. Vau, kyllä Suomessa osataan kirjoittaa yllätyksellistä, laadukasta ja persoonallista kaunokirjallisuutta! Tätä kelpaa varmasti esitellä muissakin maissa. :)
Kolme tekstiä erottui selvästi edukseen. "Paha kirja" oli kutkuttavan jännittävä, mukaansatempaava ja karvat pystyyn nostattava ote Kaj Korkea-ahon tulevasta romaanista. "Huomispäivän aave", ote Leena Parkkisen tulevasta romaanista, oli intensiivinen ja häiritsevä. Emmi Itärannan "Kudottujen kujien kaupungin" perusteella odotan paljon Itärannan saman nimiseltä romaanilta, joka ilmestynee loppuvuodesta. Itärannan kirjan käännösoikeudet onkin jo nyt myyty Iso-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin.
Muut bloggaajat ovat suhtautuneet erikoisnumeroon vähemmän innostuneesti. Liisan mielestä kokoelma oli hajanainen ja laimea. Jonna olisi toivonut vetävämpää kokonaisuutta. Myös Jenni piti Grantaa sekavana ja laimeana.
Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat. (toim. Aleksi Pöyry) Otava. 2014. 304 sivua.
Katso myös nämä:
Kommentit
Lähetä kommentti