Kannen kuvat: Satu Kettunen |
- En. Mutta ehkä sinä voisit opettaa minulle, miten sitä pidetään.
Inka Nousiainen on kirjoittanut useita nuorten- ja aikuisten romaaneja, joista omia suosikkejani ovat erityisesti Arvaa ketä ajattelen (2007) ja Kirkkaat päivä ja ilta (2013). Kesällä ilmestynyt Yökirja on Nousiaisen ensimmäinen kuvakirja lapsille. Kirjan on kuvittanut Satu Kettunen.
Yökirja kertoo 6-vuotiaasta Kuusta, joka ei voi mennä päivisin ulos, koska hän tulee valosta hirmuisen kipeäksi. Niinpä hän käy yksin ulkona öisin ja pitää päiväkirjan sijasta yökirjaa. Eräänä yönä Kuu tapaa vihreäsilmäisen, ketunnäköisen Raan, joka istuu puun alla ja itkee. Raan vieressä on surullinen koira nimeltä Suru. Surullinen Raa ja yksinäinen Kuu tutustuvat ja ystävystyvät.
Kuun kotona on 4-vuotias pikkusisko Oo La Laa, joka aikoo isona sirkukseen töihin. Raan ja Oo La Laan äiti ompelee koneella päivät pitkät Ystäviä, suuria nukkeja yksinäisille aikuisille, joilla ei ole öisin ketään, jota halata.
Ensilukemalta Yökirjan tarina oli minusta hieman sekava ja liiankin tajunnanvirtamainen. Kirjassa on kuitenkin paljon kauniita lauseita ja ajatuksia ystävyydestä ja yksinäisyydestä. Näin yksinkertaisesti ja oivaltavasti yksinäisyyttäkin voi kuvailla, käyttämättä varsinaista sanaa 'yksinäisyys':
Minulle tulee välillä hiljainen olo ilman mitään syytä. Ja joskus siitä hiljaisuudesta tulee niin iso ettei sille ole kotonani tilaa. Siksi minun on vietävä Hiljaisuuteni muualle, sinne missä se parhaiten viihtyy. Minä vien Hiljaisuuteni Raan luokse.
Kuviin on sommiteltu kollaasimaisesti paljon erilaisia elementtejä, muotoja, värejä, kuvioita ja pintoja, jotka houkuttelevat koskettamaan ja kuvittelemaan, miltä jokin tuntuu (koiran turkki, lehtiä, sammalta, kangasta, muovia...). Violetit, turkoosit ja syvänsiniset värit sopivat hyvin kirjan surumieliseen, mutta taianomaiseen yölliseen tunnelmaan. Yökirja on vasta toinen Kettusen kuvittama kirja; ensimmäisestä hän sai Rudolf Koivu -kuvituspalkinnon.
Suosittelisin Yökirjaa 5-vuotiaasta ylöspäin. Oma 3-vuotiaani oli selvästi kirjalle vielä liian pieni eikä hän jaksanut keskittyä välillä vaikeatajuiseen ja abstraktiin tekstiin, jossa ajatukset juttelevat keskenään ja Kuun kyyneleet tulevatkin ulos Raan silmistä.
Kirjan kaunein kohta on se, kun Kuu uskaltaa näyttää Raalle, millaisessa kiiltävässä "avaruuspuvussa" hän joutuu kulkemaan päivisin, jotta aurinko ei satuttaisi häntä. Kirjassa käsitellään siis myös erilaisuuden hyväksymistä:
Ajattele että kenelläkään muulla ei ole tuollaista. Miten monella on esimerkiksi silmälasit. Mutta kenelläkään ei ole avaruuspukua. Sinä et ole niin kuin muut, ja juuri siksi minä sinusta tykkäänkin.
Niin yksinkertaista se on. :)
Inka Nousiainen & Satu Kettunen: Yökirja. Tammi. 2015.
Kirja.fi: Yökirja
Kirja.fi: Inka Nousiainen
Kirja.fi: Satu Kettunen
Tämä on ollut minulla jo kuukauden lainassa mutten ole vielä lukenut, joku juttu mietityttää ja tästä jutusta sain vahvistusta. Luen silti, tai, katsotaan.
VastaaPoistaNopealukuinenhan tämä on, mutta kuvia tarkemmin tutkimalla saa kyllä enemmän niistä irti. :)
Poista