Siirry pääsisältöön

Haruki Murakami: The Strange Library

"Please step right this way," the old man beckoned. Beyond the inner door was a shadowy corridor lit by a single flickering bulb. We stepped into the dying light.

Haruki Murakami is a master storyteller and especially a master of short stories. Despite this, none of his short story collections have been translated into Finnish. Only novels. (The newest one, a translation of Hard-Boiled Wonderland and the End of the World entitled Maailmanloppu ja ihmemaa, will be published next month.)

The Strange Library is an individually published short story, or a novella, or a children's picture book, or an art book, or a collage or... I don't even know what it is. I think in this case pictures definitely speak louder than words. This is what the front cover of my edition looks like:

There's an ominous warning on the side: "For internal use only". The cover pages open like flaps:
A creepy, laughing mouth. A hypnotising eye. And then there's the first page and the story begins:

The Strange Library tells the story of a young boy who finds himself trapped in the basement of a local library. And this is not a homely, bright, inviting book-lover's library, but a dark, creepy, truly strange library. An old man forces the boy to sit in Room 107 and tells him that he has one month to memorize three books from cover to cover before he can go home. An ethereal girl and a sheep man (very Murakamiesque!) visit the boy and try to help him. There are doughnuts, a full moon, a black dog and the Ottoman Empire. The reader can't be quite sure what is fake and what is real. The creepy story is like a distressing nightmare that you want to wake up from, but can't.


The story is full of mysteries, symbols and allegories that went way beyond my understanding. :) But maybe nightmares like this are not meant to be understood on a rational level. The story was also surprisingly dark and depressing for Murakami, and certainly very dark for a children's book (as the book is categorised). But I liked the way the pictures complemented the tale and made it more visual and dreamlike.


So a word of warning: don't read this as your first Murakami or you may be too confused or depressed to read any of his other work. ;) But the book is still worth a read if only for the quirky twists and turns that the illustrations add to the story.

Haruki Murakami: The Strange Library. Knopf. 2014. 96 pages.
Originally published in Japanese as Fushigi na toshokan
Translated by Ted Goossen
Art direction and design by Chip Kidd

HarukiMurakami.com: The Strange Library
Wikipedia: Haruki Murakami

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...