Siirry pääsisältöön

Kerttu Ruuska & Nadja Sarell: Elsa ja Lauri matkustavat

Yksi parin viikon takaisten kirjamessujen kohokohdista perheemme 3-vuotiaan mielestä oli Elsa-kirjasarjan uuden kuvakirjan lukuhetki Tarinalaaksossa. Elsa ja Lauri matkustavat on sarjan kolmas kirja: viime vuonna ilmestyivät Elsa luistelemassa ja Elsa uimahallissa. Uudessa kirjassa 5-vuotiaan Elsan pikkuveli Lauri on päässyt näkyvämpään rooliin.

Aiemmatkin Elsa-kirjat ovat olleet perheessämme todella suosittuja ja ne on luettu moneen kertaan läpi. Luistelun oppiminen on vielä lapsella edessä, mutta uimahallissa tulee käytyä harva se viikko, joten uimahallikirjassa on paljon omasta arjesta tuttua - ja sehän on lastenkirjoissa parasta. Myös Elsa ja Lauri matkustavat osui aika sopivaan elämäntilanteeseen, kun lapsella on yksi ulkomaanmatka tuoreessa muistissa ja toinen edessä keväällä.


Kirjassa Elsa ja Lauri ovat lähdössä lomamatkalle Anna-tädin luo Espanjan Málagaan. Molempia jännittää, koska he eivät ole aiemmin matkustaneet lentokoneella. Yhdessä mietitään, mitä matkalle pakataan mukaan ja mitkä lelut mahtuvat reppuun.


Lentokentällä matkatavarat viedään tiskille, josta ne menevät ruumaan. Sitten mennään turvatarkastuksen läpi, mikä pelottaa Elsaa (ja taitaa pelottaa vähän 3-vuotiasta lukijaakin). Onneksi kone ei piippaa.


Lentokoneessa ihmetellään pieniä ikkunoita, koneen vauhtia ja laskutelineen kolinaa. Matkalla on aikaa syödä pientä purtavaa, lukea kirjaa ja pelata tabletilla. Myös lentokoneen katossa olevien nappuloiden merkitys pitää selvittää perin pohjin. Niin tuttua. :)

Kirjan lopussa on edellisten Elsa-kirjojen tapaan opettavaisempi tieto-osio. Viiteen aukeamaan mahtuu mm. pakkaajan muistilista, mitä saa ja ei saa tehdä kulkuvälineissä, mitä matkustusvälineitä on olemassa ja millaisia pelejä ja leikkejä matkan aikana voi pelata. 3-vuotiaan ehdoton suosikkiaukeama on kuitenkin komea maailmankartta. Käsitys etäisyyksistä ja maapallon koosta vain on vielä niin viattoman rajallinen, että kartan idea taitaa jäädä aika hämäräksi. Silti siitä riittää kysyttävää. (Äiti, missä mummo ja ukki asuu? Missä se-ja-se-päiväkodin-kaveri asuu? Mikä paikka tuo on? Missä sinä oot käyny? Pääseekö joulupukki tuon pandan luo? Voidaanko matkustaa joskus tuon mustekalan luo?) Plussaa on vielä kaiken lisäksi se, että kartasta erottuu myös pikkuruinen Sri Lankan saari Intian kupeessa (kevään matkakohteemme). :)


Elsa-kirjojen ikäsuositus on 3 - 8 vuotta, ja 3-vuotiaskin saa tosiaan näistä paljon irti. Nadja Sarellin kuvitus on selkeää ja värikästä, kirjan hahmot ovat hymyileviä ja ilmeikkäitä ja kuvissa riittää tutkittavaa. Tekstiä Kerttu Ruuskan kirjoittamassa tarinassa on juuri sopivasti, asiat selitetään selvästi ja lapsen tasoisesti - lukiessa mietin monesti, että juuri samoin sanoin voisin itsekin vastata oman lapsen kysymykseen tai ihmettelyyn!

Hienoa kirjassa on myös se, että siinä esiintyy paljon erinäköisiä ja eri-ikäisiä henkilöitä monikulttuurisuutta unohtamatta. Sukupuolistereotypioiden rikkomisesta annan myös isot pisteet: kirjan kulkuvälineitä esittelevällä aukeamalla vain kaksi viidestä ajoneuvon kuljettajasta on miehiä; autoa, linja-autoa ja lentokonettakin ohjaa tässä kirjassa nainen!


Kerttu Ruuska & Nadja Sarell: Elsa ja Lauri matkustavat. Sanoma Pro. Oppi&ilo. 2015. 32 sivua.
Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!

Oppi&ilo: Elsa ja Lauri matkustavat
Oppi&ilo: Kerttu Ruuska 
Oppi&ilo: Nadja Sarell
Nadja Sarellin blogi

Kommentit

  1. Tämäpä vaikuttaa kivalta! Kirja olisi meillekin melko ajankohtainen, sillä keväällä meilläkin on tiedossa ulkomaanmatka, joka on ensimmäinen, josta silloin piirun vaille nelivuotias esikoisemme tulee muistamaan mitään. Kartat kuvakirjoissa ovat kyllä plussaa, niitä meilläkin jaksetaan tutkia vaikka kuinka kauan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sopii varmasti hyvin nimenomaan matkaan valmistautumiseen! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...