Siirry pääsisältöön

Syksyn 2016 uutuuskirjat

Syksy on jo pitkällä, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi syksyn kiinnostavimpia uutuuskirjoja esittelevää koontia. Kirjasyksy on ennätyksellisen runsas, ja hyviä kirjoja ilmestyy tietenkin taas enemmän kuin ehtii lukea. Positiivinen ongelma. :) Tässä muutamia lupaavia uutuuksia, joista valtaosa on jo ilmestynyt ja osan olen ehtinyt jo lukeakin.
*****

Bazar

Steven Rowley: Lily ja mustekala. Piin elämään verrattu hauska ja hellyttävä kirja miehestä, koirasta ja luopumisen tuskasta odottaa jo lukupinossa vuoroaan. Ilm. 10/2016.

Fabriikki Kustannus

Elizabeth Harrower: Tietyissä piireissä. Psykologinen draama kahdesta perheestä Australiassa 1940 - 1960-luvuilla.

Gummerus

Minna Rytisalo: Lempi. Ahmaisin jo tämän esikoisromaanin ja uskallan jo nyt nostaa sen yhdeksi vuoden parhaimmista kirjoista. Ilm. 8/2016. Arvio täällä.

Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa. Suomeen ja Thaimaahan sijoittuva esikoisromaani kertoo malariatutkijasta. Luin tämän juuri pari päivää sitten loppuun. Ilm. 8/2016.

Mike Pohjola: 1827. Turun palosta kertova historiallinen romaani huikean Ihmisen poika -romaanin tekijältä. Ilm. 7/2016.

Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa. Syksyn suurimmaksi lukuromaaniksi mainostettu teos toisesta maailmansodasta (jälleen). Ilm. 8/2016.

Muriel Barbery: Haltiaelämää. Kahdella löytölapsella on yliluonnollisia voimia. Barberyltä onkin odotettu kuumeisesti uutta suomennosta Siilin eleganssin (2010) ja Kulinaristin kuoleman (2011) jälkeen. Ilm. 9/2016.

Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia. Cunningham muokkaa kymmenen perinteistä satua uuteen uskoon. Ilm. 9/2016.

Into

Laura Gustafsson: Korpisoturi. Yhteiskunnan romahtamisesta ja omavaraisesta elämäntavasta kertova romaani on jo luettu ja arvio löytyy täältä. Ilm. 10/2016.

Guzel Jahina: Suleika avaa silmänsä. Palkittu romaani Siperiaan karkotetun Suleikan elämästä. Ilm. 8/2016.

Karisto

Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset. Taidevalokuvia sisältävä päiväkirjaromaani kertoo tutkimusmatkasta metsäkansan pariin Luoteis-
Venäjälle.

Lasten Keskus

Elina Hirvonen & Ville Tietäväinen: Näkymätön. Tämän kaksikon yhteistyöstä ei voi seurata muuta kuin hyvää. Erilaisuudesta ja ulkopuolisuudesta kertova lastenkirja +4-ikäisille. Arvio löytyy täältä. Ilm. 9/2016.

Like

Hanna-Riikka Kuisma: Viides vuodenaika. Mysteeriromaani sisaruudesta
ja traumasta selviytymisestä. Ilm. 9/2016.

Linn Ullman: Rauhattomat. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaanakin ollut kiitelty romaani kertoo isästä ja tyttärestä, aikuistumisesta ja vanhenemisesta. Ilm. 10/2016. Arvio täällä.

Sjón: Valaan suusta. Runoilija ja parantaja Jonas Palmason karkotetaan autiolle saarelle harhaoppisena 1600-luvun Islannissa. Myyttinen, unenomainen kirja on jo luettu ja arvio on tulossa myöhemmin. Ilm. 9/2016.

Lurra Editions

Alain Claude Sulzer: Täydellinen tarjoilija. Sveitsiläisen vuoristohotellin vieras käynnistää traagisen tapahtumaketjun. Arvio täällä.

Minerva

Karin Bojs: Homo europaeus. Eurooppalaisen ihmisen pitkä historia. Sen jälkeen kun Bea Uusman Naparetki voitti vuoden parhaan tietokirjan August-palkinnon, pistin korvan taakse muistiin, että tämän(kin) kirjallisuuspalkinnon voittajia kannattaisi seurata. Bojsin teos voitti palkinnon vuonna 2015. Ilm.
10/2016.

Marja Mills: Kuin kohtaisi satakielen. Harper Lee ja minä. Toimittaja Marja Mills ystävystyi julkisuutta karttelevan Harper Leen ja tämän sisaren kanssa vuonna 2001. Ystävyyden tuloksena syntyi tämä henkilökuva. Ilm. 10/2016.

Otava

Pajtim Statovci: Tiranan sydän. Albaniaan, Italiaan ja Suomeen sijoittuva Kissani Jugoslavia -romaanin tekijän toinen teos. Ilm. 8/2016.

Sanna Tahvanainen: Pikkumusta. Coco Chanelista kertova romaani. Ilm. 8/2016.

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma. Isästä, äidistä ja näyttelijänuraa aloittelevasta tyttärestä kertova romaani. Ilm. 9/2016.

Miika Nousiainen: Juurihoito. Kahden veljeksen matka Australiaan etsimään kadonnutta isää. Ilm. 9/2016.

Meri Kuusisto: Toivo Pesän muistelmat. Kuusiston Amerikkalainen (2014) oli näppärä ja nokkela pikku kertomus. Tämä romaani kuulostaa samantyyliseltä. Ilm. 8/2016.

Granta 7. Koti. (toim. Aleksi Pöyry). Ajankohtainen aihevalinta: mitä koti merkitsee ihmisille ympäri maailmaa? Aiheesta kirjoittavat mm. Anthony Doerr, Nura Farah, Vilja-Tuulia Huotarinen ja Pajtim Statovci. Ilm. 9/2016.

Emma Cline: Tytöt. Ylistävät arviot ja yli 30 maahan myydyt käännösoikeudet nostavat odotukset korkealle tämän tytöistä ja vapaasta
rakkaudesta kertovan romaanin suhteen. Ilm. 8/2016.

Essi Tammimaa: Noaidin tytär: Tulva. En ihastunut Noaidin tytär -romaaniin (2013), joka on tämän nuorten fantasiatrilogian avausosa, mutta ehkä luen tämän kakkososan jossain vaiheessa. Ilm. 6/2016.

Jessica Walton & Dougal MacPherson: Olen ystäväsi aina. Ihana kuvakirja Erkki-nallesta, joka haluaisi olla tyttönalle Elli. Arvio täällä. Ilm. 9/2016.

S&S

Care Santos: Suklaan maku. Lämmin kertomus eri vuosisadoilla elävistä kolmesta naisesta, joita yhdistää intohimo suklaaseen. Ilm. 6/2016.

Tim Walker: Lost in Finland / Lost in Suomi. Amerikkalaisen kirjoittajan omakohtainen näkemys siitä, mitä suomalaisuus on. Ilm. 10/2016. Arvio täällä.

Lauri Ahtinen & Anna Sofia Vuorinen: Itä-Borneo. Nonsense-tyyliin kirjoitettu lastenkirja siitä, mistä vauvat tulevat (Itä-Borneosta tietenkin!). Ilm. 9/2016.

Siltala

Antti Heikkinen: Matkamies maan. Vastaanottokeskus sekoittaa pienen sisäsuomalaisen kunnan elämää. Ilm. 9/2016.

Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen. Omaelämäkerrallinen teos identiteetistä, vanhemmuudesta ja suomalaisuudesta. Ilm. 9/2016.

Maylis de Kerangal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät. Trillerimäinen kertomus elinsiirrosta. Ilm. 9/2016.

Tammi

Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia. Mahtavaa! Murakamia saadaan nyt tuoreeltaan suomeksi, kun tämän tarinakokoelman englanninkielinen käännöskään ei ole vielä ilmestynyt. Murakami on itse kertonut olevansa ennemmin novelli- kuin romaanikirjailija, joten hyvää lienee luvassa. :) Ilm. 9/2016.

Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja. Pienoisromaani ikääntyvästä matematiikan professorista, jonka pitkäaikaismuisti ei toimi lainkaan. Luin tämän englanniksi kuusi vuotta sitten, arvio löytyy täältä. Ilm. 8/2016.

Maria Turtschaninoff: Naondel. Itsenäinen jatko-osa Punaisen luostarin kronikoiden Maresille palaa ajassa taaksepäin. Ilm. 10/2016.

Tammi

Riitta Jalonen: Kirkkaus. Bloggaajien hehkuttama tarina kirjailijasta. Ilm. 8/2016.

WSOY

J. R. R. Tolkien, Verlyn Flieger (toim.): Kullervon tarina. Tolkienin mukaelma Kullervon tarusta. Ilm. 9/2016.

Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan. Mies etsii jännitystä elämäänsä ryöstämällä vaimonsa, mutta pila muuttuu kammottavalla tavalla todeksi. Ilm.
9/2016.

Linnea Alho: Todistaja. Kolme ihmisen kohtalot risteävät esikoisteoksessa. Ilm. 8/2016.

Tuomas Juntunen: Tuntematon lapsi. Omakohtainen romaani vastasyntyneen lapsen menettämisestä saattaa olla liiankin raskasta luettavaa. Ilm. 8/2016.

Seita Vuorela: Lumi. Palkitun kirjailijan viimeiseksi jäänyt romaani kertoo maahanmuuttajien lapsista. Ilm. 9/2016.
*****
Vielä muutama kiinnostava englanninkielinen uutuus:

Margaret Atwood: Hag-Seed. Atwoodin versio William Shakespearen Myrsky-näytelmästä sijoittuu vankilan näytelmäkerhoon. Ilm. 10/2016.

Jonathan Safran Foer: Here I Am. Yhdysvaltoihin ja Lähi-itään sijoittuvassa romaanissa maanjäristys sekä murtaa että vahvistaa perhesiteitä. Ilm. 9/2016.

Zadie Smith: Swing Time. Romaani lapsuudenystävistä, joita yhdistää tanssi, musiikki ja yhteiset juuret. Ilm. 11/2016.

Ian McEwan: Nutshell. Nainen suunnittelee murhaavansa aviomiehensä. Juonesta on kuitenkin perillä naisen kohdussa oleva syntymätön vauva, joka toimii romaanin kertojana. McEwan, jos joku, voi onnistui jossain näin hullussa. Ilm. 9/2016.

Emma Donoghue: The Wonder. Trilleri tytöstä, joka uskoo pystyvänsä elämään ilman ruokaa, ja sairaanhoitajasta, joka sotkeutuu tytön elämään. Ilm. 9/2016.

Haruki Murakami: Absolutely on Music. Murakami on koostanut kirjan keskusteluistaan ystävänsä, säveltäjä Seiji Ozawan kanssa. Ilm. 11/2016.

Kommentit

  1. Hieno lista uutuuskirjoista, joista olen muutaman jo lukenut. Jokunen on vielä kirjaston varauslistalla ja bongasin täältä yhden, jonka voisin varata: The Wonder. Donoghuen Huone on kirja, jota en unohda ikinä.
    Tuohon listaan voisi lisätä vielä Riitta Jalosen Kirkkaus teoksen. Loistava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistänpä tuon Jalosen kirjankin listalle. Taisin lukea siitä jokin aika sitten arvostelun ja kiinnostuin, mutta sitten kirja unohtui. Kiitos siis muistutuksesta! :)

      Poista
  2. En tiennytkään, että Atwoodilta on tullut uusi kirja, täytyypä vilkaista! Myös tuo McEwanin kirja kuulostaa mielenkiintoiselta.

    Kiitso kun kerroit näistä uutuuksista, aina ei meinaa pysyä perässä siitä mitä julkaistaan milloinkin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. :) En minäkään meinaa pysyä perillä edes kaikista kotimaisista saati sitten ulkomaisista kirjoista, mutta blogeista bongaa usein hyviä lukuvinkkejä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude