Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista (toim. Erkka Mykkänen)

Astiakaappeihin päädyttyään kuvat leviävät kaikkialle: pyyhkeiden reunat, pussilakanat, kellot, tohvelit, sukkien resorit, tarrat, tahrat, muotoiset heijastimet, jokahahmot, mikähahmot, tuikkumuikkulyhdyt ja nurkissa seisovat designlamput, valettu muottiin, värisevät, kun Sohvi vielä ostaa lasit, veitset, teepussilaatikon, muupussilaatikon, ja pikkuinen myyjä myy.

Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi voisi lukea vaikka kotimaisen kirjallisuuden klassikoita, mutta jos Alastalon salissa ei (edelleenkään) iske tai Seitsemän veljestä on jättänyt traumoja kouluajoilta, niin miltä kuulostaisi Juha Hurmeen novelli "Ylistalon huussissa" tai Petri Tammisen "Seitsemän veljestä - viidestoista luku"? Tai millaiseksi Kalevalan Ainon tarina muuttuu Joonas Konstigin käsissä ja millainen yllättävä loppu Antti Heikkisen versioon Juhani Ahon Rautatiestä sisältyy?

Erkka Mykkäsen toimittama antologia, jonka alaotsikko on Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista, koostuu kymmenen kotimaisen nykykirjailijan kirjoittamasta novellista jonkin enemmän tai vähemmän tunnetun suomalaisen klassikkoteoksen pohjalta. Osa on kirjoittanut suoraa jatkoa klassikolle, kuten vaikkapa Hurme ja Tamminen. Osa taas on ammentanut inspiraatiota alkuteoksesta, käsitellyt samoja teemoja eri näkökulmasta tai siirtänyt henkilöt jossain muodossa nykyaikaan.

Yksi suosikeistani on ehdottomasti Petri Tammisen hervottoman hauska lisäluku Seitsemälle veljekselle, joka aloittaa antologian. Nauroin ääneen jo novellin ensimmäiselle kappaleelle, kuten Instagramiin postasin. :) Tammisen novelli on todellista fanifiktiota parhaimmillaan; se kunnioittaa omalla tavallaan alkuteosta, mutta vie sen henkilöt herkullisella tavalla uuteen tilanteeseen: Eero on lukenut hegemonisesta maskuliinisuudesta ja yrittää nyt kovapäiselle ja miehisyyttään puolustavalle veljesparvelle selittää, kuinka sukupuolibinärismi syrjii sekä miehiä että naisia, heteroita ja sateenkaareviakin. :D

Toinen huikea ja vaikuttava novelli on Anu Kaajan "Toinen talvi", joka pohjautuu Tove Janssonin Taikatalveen. Kaaja on tarttunut Janssonin teoksen vierauden, toiseuden ja identiteetin teemoihin ja tarkastelee samalla muumien merkitystä nyky-Suomessa: muumitavaraa löytyy lähes jokaisesta suomalaisesta kodista sen ahkeran tuotteistuksen ansiosta (ks. postauksen alussa oleva lista, joka on sitaatti Kaajan novellista), mutta toisaalta varsinkin muumimukivillitys on lähtenyt joillakin ihmisillä käsittämättömällä tavalla lapasesta.

Kaajan novelli kertookin muumimukeja pakkomielteisesti keräävästä Sohvista ja tämän puolisosta Ruskasta, joka pukeutuu aina, sekä sisällä että ulkona, pullean pehmoiseen, valkoiseen toppatakkiin:

Se muuttaa hänet muodottomaksi ja siten muovautuvaksi mihin tahansa. Useimmiten hän pusertuu kaikille tuttuun peikohtavaan heikkohahmoon, jonka tunnistaa kuka tahansa lapsuutensa täällä elänyt, hän on pyöreä kuin aika, aamupiirrettyjen ääni, pehmeäksi dubattu sukupuoleton hymähtely, ja rauhallinen.

Novelli on täynnä jokaiselle suomalaiselle tuttua ja tunnistettavaa muumikuvastoa, vaikka muumeja siinä ei itse asiassa mainita sanallakaan suoraan! Kuitenkin jokainen suomalaislukija tietää, kuka on novellin Raitapaita, Punanuttu, mummumamma ja se, jolla on kultainen rannerengas ja otsatukan tupeerattu vetyperoksidi.

Saara Turusen Hanna on erikoinen ja koskettava novelli, joka tuntuu todella henkilökohtaiselta, jopa päiväkirjamaiselta. Novellissa kirjailija samastuu Minna Canthin Hannaan ja kurkottaa omasta yksinäisyydestään tätä kohti metafiktion keinoin.

Myös Juhani Karilan versio Aino Kallaksen Sudenmorsiamesta, "Sudenmorsian - Halfbreed", on mainio. Alkuperäinen tarina on siirretty pelimaailmaan, kun kaksi pelejä harrastavaa teiniä alkaa pelata Sudenmorsian-videopeliä.

Jatkuu! ravistelee, päivittää ja kyseenalaistaa muutamia jo osittain puhki luettuja ja käsiteltyjä klassikkoteoksia. Klassikoilla leikitellään ja niille nauretaan hyväntahtoisesti. Toisaalta novelleista näkee myös, että kirjailijat kunnioittavat ja oikeasti myös fanittavat alkuteoksiaan.

Tällainen novellikokoelma on ensinnäkin nerokas idea ja toteutuskin on huikea. Kannattaa lukaista! Kirjablogeissa tätä ei hirveästi ole toistaiseksi näkynyt, mutta ainakin Minna, Riitta ja Tuijata ovat tykänneet tästä kovasti. Niin, ja oli tällä antologialla sekin vaikutus, että haluan ehdottomasti lukea lisää teoksia Petri Tammiselta ja Anu Kaajalta. Ja myös Canthin Hannan. :)

Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista. (toim. Erkka Mykkänen). Gummerus. 2017. 252 sivua.

Gummerus: Jatkuu! - Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista
HS.fi: "Erkka Mykkänen fanittaa Waltaria ja päätyi kirjoittamaan jatkoa Sinuhen tarinalle"