Siirry pääsisältöön

Sarah Winman: Tin Man

I'd never felt more myself. Or more in tune to what I was and what I was capable of. A moment of authenticity when fate and blueprint collide and everything is not only possible, but within arm's reach. And I fell in love.

It's been almost six years since I read Sarah Winman's debut novel When God Was a Rabbit (Kani nimeltä jumala in Finnish), just on the basis of the front cover and the description on the back. A year ago I read her second novel, A Year of Marvellous Ways (Merenneidon vuosi). Both were OK, but no more than OK, so I wasn't expecting much more from Winman's third novel, Tin Man.

In fact, I was so unexcited about the novel that, after borrowing it from the library with the intention of reading it, I kept moving it lower and lower down in my pile of TBR books until finally the inevitable day came when I had renewed the loan six times (the maximum!), i.e. selfishly kept the book - still unread - in my pile for more than half a year! So it was clearly time to read it, pronto, and then sheepishly return it to the library for others to enjoy. :)

And what a treasure had been waiting between the covers within arm's reach without me knowing about it! Tin Man reminded me of David Nicholls' One Day and Hanya Yanagihara's A Little Life, both of which I loved.

The novel tells the story of Ellis and Michael, two boys who meet at the age of 12 and become inseparable. Their friendship lasts through their teenage years and on into adulthood, gradually evolving into something that could be, might be, maybe. Then something happens on a nine-day trip to France and there is another version of the future up for grabs...

Afterwards, the past becomes a secret that the men keep from everyone, even from one other because we don't know what to do about the thing we were. So we stay away from it and don't touch it, in case it stings. Avoidance is a dock leaf.

(I had to google dock leaf - it's the leaf that is used to soothe nettle stings!)

Then along comes Annie and changes everything, because she is the key to unlock one of the men. This love and friendship triad forms of the heart of the novel, but is in no way a traditional love triangle of jealousy and bitterness. In a way, both men love Annie, but differently, and they love each other, but differently. And that is the beauty and tragedy of it all.

Who were we, Ellis, me and Annie? I've tried to explain us many times but I've always failed. We were everything and then we broke.

I don't want to say much about the story itself, because I don't want to spoil anything. There is no chronological plotline; the narrative moves between the past and the present with various dates mentioned in the beginning of some chapters and major events (fall of the Berlin Wall, the AIDS epidemic) revealing the time.


Tin Man is a story about first love, which sounds cheesy and overly romantic, but despite its lyrical, achingly beautiful language, the book does not portray love or relationships as perfect, but realistic - with all the longing and sadness and loneliness that may be involved. And that's what makes it all the more touching.

Tin Man is a story about love and loss, but also about Vincent van Gogh's "Sunflowers" and Walt Whitman's poem "O Captain! My Captain!" And also about The Wizard of Oz! Funny coincidence (or the author's intention?): when I reviewed When God Was a Rabbit in 2013, I mentioned that the ruby red slippers on the cover reminded me of The Wizard of Oz. Now, "Tin Man" is clearly a reference to The Wizard of Oz and the Tin Man, looking for a heart to make him whole!

Sarah Winman: Tin Man. Tinder Press. 2017. 197 pages.

Goodreads: Tin Man (P.S. The Goodreads community seems to agree that this is better than Winman's previous novels: the rating is currently 4.01, better than the ratings of her other two books!)
Tinder Press: Tin Man
The Guardian: "Tin Man by Sarah Winman review - an exquisitely crafted tale of love and loss"

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu