 |
| Kansi: Eevaliisa Rusanen |
Jos takakannessa romaania kuvaillaan tarinaksi lapsuudesta ja varttumisesta, ystävyydestä ja perheistä, rakkaudesta ja tragediasta ja kaikesta siltä väliltä, niin tulee sellainen tunne, että joko tähän kirjaan todellakin mahtuu keskimääräistä enemmän teemoja tai sitten kustannustoimittaja on halunnut varmuuden vuoksi kosiskella mahdollisimman suurta lukijakuntaa epämääräisellä ympäripyöreydellä ja kaikenkattavuudella. Mutta kun kirjan nimi on Kani nimeltä jumala ja kansikuvasta tulee lähinnä mieleen The Wizard of Oz, niin pakkohan se on lukea. :)
Sarah Winmanin esikoisromaanista tuli Britanniassa bestselleri ja sen käännösoikeudet on myyty kymmeniin maihin. Winmanin romaani kuuluu sekä suosionsa että tyylinsä perusteella samaan sarjaan kuin esim. David Nichollsin ja Nick Hornbyn, miksei myös jotkin Emma Donoghuen teoksista. Sopivan kevyt ja mahtavan koukuttava lukuromaani, jossa on kiinnostavan värikäs henkilökaarti, sympaattinen päähenkilö ja rutkasti huumoria.
Vaikka tällaisten romaanien parissa viihtyy keskimääräistä paremmin, mitään tajunnanräjäyttäviä lukukokemuksia ne eivät ole. Nyt kun Kani nimeltä jumalan lukemisesta on kulunut jo useampi viikko, täytyy myöntää, että olen tyylikkäästi onnistunut unohtamaan lähes kaikki yksityiskohdat päähenkilön nimestä (!) lähtien. Tästä syystä arvosteluni kirjasta taitaa jäädä melkoiseksi tyngäksi, eikä siihen kannata suhtautua kovin vakavasti. :)
Kani nimeltä jumala on ensisijaisesti tarina veljestä ja sisaresta. Minäkertoja Elly ja hänen isoveljensä Joe (kyllä, jouduin lunttaamaan nimet kirjasta) elävät lapsuuttaan 1970-luvun Britanniassa. Heidän omituisen perheensä arkea ja juhlaa, isoveljen suurta salaisuutta ja Ellyn parhaan ystävän Jenny Pennyn edesottamuksia seurataan Ellyn näkökulmasta. Kirjan toinen osa sijoittuu aikaan, jolloin sisarukset ovat jo aikuisia. Lapsuuden viattomuus ja huolettomuus ovat vain muisto enää; sisarusten ja Jenny Pennyn väliset suhteet ovat muuttaneet muotoaan, mutta heitä yhdistää yhä jokin nostalgiseen menneisyyteen perustuva side, vaikka maailma muuttuu ja järkkyy ympärillä...
Pidin romaanin ensimmäisestä osasta toista enemmän. Jälkimmäistä lukiessa tuli välillä häiritsevä tunne, että kirjailija vain kierrättää kliseitä saadakseen romaanista jotenkin dramaattisemman: esimerkiksi muistinmenetys on aika kliseinen keino lisätä draamaa tarinaan... Ja kun tarinan imu alkaa pettää, niin kirjailija on päättänyt korjata asian lisäämällä mukaan vielä syyskuun 11. päivän terrori-iskut - niin johan luulisi kolahtavan nykypäivän lukijan tajuntaan! Toivottavasti Winman luottaa mahdollisissa tulevissa kirjoissaan ihan vain taidokkaaseen kirjoitus- ja tarinankerrontataitoonsa ja omaperäisiin henkilöhahmoihinsa eikä yritä ympätä romaaneihinsa liikaa ylimääräistä dramatiikkaa ja epäuskottavia juonenkäänteitä.
Eli pidin ja suosittelen, mutta pienellä varauksella kumminkin... :)
Winmanin romaania on luettu monessa muussakin kirjablogissa: mm. Sara, Pekka, Susa, Amma ja Villasukka kirjahyllyssä ovat bloganneet kirjasta.
Sarah Winman: Kani nimeltä jumala. Tammi. 2012. 324 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: When God Was a Rabbit
Suomentaja: Aleksi Milonoff
Tammi: Kani nimeltä jumala
Minusta tämä oli ihana, raikas kirja, synkistä aiheista huolimatta. En tiennyt paljon kirjasta etukäteen, joten sekin oli etu; yllätyin useasti. =D
VastaaPoistaMinäkään en tiennyt kirjasta paljoakaan etukäteen; taisin tarttua tähän kirjastossa lähinnä kannen vuoksi. :D Positiivinen yllätys!
PoistaTuo WTC-tornien tuominen tarinaan sekä muistinmenetys vähän yskitytti minuakin, mutta en sitten jaksanut niistä sen enempää välittää :) Saapa nähdä millaisen tarinan Winman seuraavaksi kirjoittaa, ainakin toivon, että kirjailijan ura jatkuu!
VastaaPoistaKiitos linkityksestä :)