Kätesi vapisevat. Sydämesi väräjää. Musta verho valuu silmillesi. Avaat auton ikkunan piristyäksesi. Raitista ilmaa ei ole. Ilma on raskasta, sakeaa. Väriltään ruskeaa. Ei sinun katseesi olekaan peittynyt verhoon, ilma vain on tummunut.
Afganistanissa syntyneen ja sieltä Ranskaan paenneen Atiq Rahimin pienoisromaani käsittelee vaikeaa aihetta. Dastaguir, vanha afgaanimies, yrittää matkustaa kaivoksilla työskentelevän poikansa Muradin luo kertomaan hänelle, että pojan äiti sekä hänen vaimonsa ja veljensä ovat kaikki kuolleet Neuvostojoukkojen tekemässä pommi-iskussa. Dastaguirin mukana kulkee kuin ihmeen kaupalla eloon jäänyt pojanpoika Jassin, joka on menettänyt iskussa kuulonsa, mutta ei itse ymmärrä miksi hänen ympärillään on niin hiljaista.
Rahimin kirja on murheellinen, hiljainen ja lohduton. Synkästä aiheestaan huolimatta se kuitenkin maalaa erilaisen kuvan Afganistanista kuin mitä länsimaihin yleensä uutisten ja dokumenttien kautta välittyy. Pienistä yksityiskohdista piirtyy herkkä ja hauraankaunis kuva maasta. Persian kielen kauniit sanat, Kabulin kaupunginosat, ajan verkkainen kulku, Dastaguirin mukana kulkeva gol-e-seb -nyytti, omenankukin koristeltu pussi, jossa on omenia isoisän ja pojanpojan matkaeväiksi...
Palkitun kirjan pohjalta on tehty kirjailijan itsensä ohjaama elokuva, Khakestar-o-khak. Rahimilta on myös suomennettu toinen hyvin samanoloinen romaani, Unen ja kauhun labyrintti (2003). Hän voitti Ranskan arvostetun Goncourt-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2008 romaanistaan Syngué Sabour: La pierre de patience, joka ilmestyy tänä syksynä suomeksi nimellä Kärsimysten musta kivi.
Atiq Rahimi: Maata ja tuhkaa: afganistanilainen tarina. Like. 2002.
Persiankielinen alkuteos: Khâhestar-o-khâk
Ranskankielisestä käännöksestä, Terre et cendres, suomentanut Kristina Haataja
Like: Maata ja tuhkaa
Like: Atiq Rahimi
Kiiltomato: "Sinut tuomittiin elämään"
Katso myös nämä:
Kommentit
Lähetä kommentti