Sain idean, jota pidin lapsellisuuksissani loistavana: kuljeskellessani yrityksen tiloissa olin huomannut, että jokaisessa työhuoneessa oli useita kalentereita, jotka eivät oikeastaan koskaan olleet ajan tasalla, eli pientä punaista rajainta ei ollut siirretty oikean päivämäärän kohdalle tai kuukausilehteä ei ollut käännetty. Tällä kertaa en unohtanut pyytää lupaa:
- Saanko laittaa kalenterit ajan tasalle, herra Saito?
Aivan huomaamatta hän vastasi myöntävästi. Ajattelin että minulla oli nyt oikea ammatti.
Amélie Nothombia on hehkutettu mediassa jo useita vuosia. Japanissa syntynyt belgialainen kirjailija on saavuttanut jonkinlaisen kulttikirjailijan maineen pisteliään nokkelalla ja hulvattoman hauskalla kirjoitustyylillä, jota sävyttää hieman häiriintynyt musta huumori. Nöyrin palvelijanne on hänen tunnetuin romaaninsa, ja Alain Corneau on ohjannut siihen pohjautuvan elokuvan, Stupeur et tremblements (2003).
Nöyrin palvelijanne perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin tulkkina japanilaisessa suuryrityksessä. Huolimatta korkeasta työmotivaatiostaan ja täydellisestä japanin kielen taidostaan, Amélie ei pärjää armottoman työetiikan omaavassa yrityksessä, jossa vannotaan kohteliaisuusetiketin, kunnian ja kasvojen säilyttämisen nimeen naurettavuuksiin asti. Amélie ajautuukin vähitellen yhä alemmas arvohierarkiassa kopiokoneen käyttäjästä ja kahvinkeittäjästä laskujenselvittelijäksi, kalenterien päivittäjäksi ja lopulta, alhaisimpaan työhön mitä yritykseltä löytyy, eli vessojen siivoojaksi. Ironian ja yksityiskohtien sävyttämä romaani on nopeaa ja viihdyttävää luettavaa.
Amélie Nothomb: Nöyrin palvelijanne. Otava. 2001.
Ranskankielinen alkuteos: Stupeur et tremblements
Suomentaja: Annikki Suni
Wikipedia: Amélie Nothomb
Katso myös nämä:
Kommentit
Lähetä kommentti