Siirry pääsisältöön

Amélie Nothomb: Antikrista

Kristan sielussa täytyi olla katkaisija, joka muutti Kristan Antikristaksi. Kytkimessä ei ollut väliasentoja. Niinpä jäin miettimään, oliko on- ja off- asentojen tytöillä jokin yhteinen nimittäjä.

Alun perin vuonna 2003 julkaistu Antikrista vaikuttaa aluksi hyvinkin tyypilliseltä nuortenkirjalta. Amélie Nothomb oli tuolloin jo julkaissut kuuluisan Nöyrin palvelijanne -romaanin, joka pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa ranskan kielen tulkkina japanilaisessa suuryrityksessä. Antikrista vaikuttaa kuitenkin siihen verrattuna varsin kömpelöltä. Nuortenkirjaksi se on luokiteltu varmaankin päähenkilöiden nuoren iän (16 vuotta) ja teemojensa (identiteetin etsiminen, itsenäistyminen, ystävyys) vuoksi.

Antikristassa on hyvin samantapainen vauhdikas juoni ja mustan huumorin sävyttämä ilmapiiri kuin muissakin Nothomben romaaneissa. Henkilöt ajautuvat auttamattomasti absurdeihin, hullunkurisiin ja ahdistaviin tilanteisiin. Päähenkilö Blanche on kaikenkattavasta alemmuuskompleksista kärsivä yksinäinen lukutoukka. Hän ystävystyy valovoimaisen ja suositun opiskelutoverinsa Kristan kanssa, mutta heidän ollessaan kahden Krista paljastaa todellisen luonteensa manipuloivana, ilkeänä "Antikristana". Omituisen viha-rakkaus-suhteen pyörteisiin imeytyvän Blanchen täytyy keksiä keino vastustaa Antikristaa ja lunastaa takaisin paikkansa sekä yliopistossa että omassa kodissaan.

Ei parasta Nothombea, mutta hyvin nothombemainen tarina kuitenkin: ahdistava, mutta silti kummallisen viihdyttävä.

Amélie Nothomb: Antikrista. Otava. 2006.
Ranskankielinen alkuteos: Antéchrista
Suomentaja: Heidi Siitonen

HS Kirjat: "Oma paikka on otettava"
Wikipedia: Amélie Nothomb

Katso myös nämä:
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...
31 kommenttia
Lue lisää