tiistai 7. heinäkuuta 2009

Amélie Nothomb: Antikrista

Kristan sielussa täytyi olla katkaisija, joka muutti Kristan Antikristaksi. Kytkimessä ei ollut väliasentoja. Niinpä jäin miettimään, oliko on- ja off- asentojen tytöillä jokin yhteinen nimittäjä.

Alun perin vuonna 2003 julkaistu Antikrista vaikuttaa aluksi hyvinkin tyypilliseltä nuortenkirjalta. Amélie Nothomb oli tuolloin jo julkaissut kuuluisan Nöyrin palvelijanne -romaanin, joka pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa ranskan kielen tulkkina japanilaisessa suuryrityksessä. Antikrista vaikuttaa kuitenkin siihen verrattuna varsin kömpelöltä. Nuortenkirjaksi se on luokiteltu varmaankin päähenkilöiden nuoren iän (16 vuotta) ja teemojensa (identiteetin etsiminen, itsenäistyminen, ystävyys) vuoksi.

Antikristassa on hyvin samantapainen vauhdikas juoni ja mustan huumorin sävyttämä ilmapiiri kuin muissakin Nothomben romaaneissa. Henkilöt ajautuvat auttamattomasti absurdeihin, hullunkurisiin ja ahdistaviin tilanteisiin. Päähenkilö Blanche on kaikenkattavasta alemmuuskompleksista kärsivä yksinäinen lukutoukka. Hän ystävystyy valovoimaisen ja suositun opiskelutoverinsa Kristan kanssa, mutta heidän ollessaan kahden Krista paljastaa todellisen luonteensa manipuloivana, ilkeänä "Antikristana". Omituisen viha-rakkaus-suhteen pyörteisiin imeytyvän Blanchen täytyy keksiä keino vastustaa Antikristaa ja lunastaa takaisin paikkansa sekä yliopistossa että omassa kodissaan.

Ei parasta Nothombea, mutta hyvin nothombemainen tarina kuitenkin: ahdistava, mutta silti kummallisen viihdyttävä.

Amélie Nothomb: Antikrista. Otava. 2006.
Ranskankielinen alkuteos: Antéchrista
Suomentaja: Heidi Siitonen

HS Kirjat: "Oma paikka on otettava"
Wikipedia: Amélie Nothomb

Katso myös nämä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti