Thomas Mannin 1912 julkaistu novelli ilmestyi suomeksi ensimmäistä kertaa Toini Kivimäen suomentamana vuonna 1928 (2. painos vuonna 1957). Novelli on suomennettu uudestaan 1980-luvulla ja julkaistu Tammen kertomuskokoelmassa Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia vuonna 1997.
Mannin novellin päähenkilö on ikääntyvä müncheniläinen kirjailija, Gustav von Aschenback, joka lähtee Venetsiaan viettämään rentouttavaa lomaa. Hotellissa hän kuitenkin iskee silmänsä kauniiseen, 14-vuotiaaseen puolalaispoikaan, Tadzioon. Poika vaikuttaa Gustaviin niin voimakkaasti, että hän päättää jäädä Venetsiaan vielä senkin jälkeen, kun suurin osa muista turisteista on paennut kaupungista siellä riehuvan kulkutautiepidemian vuoksi.
Perusasetelma voisi tuoda mieleen Vladimir Nabokovin romaanin Lolita, joka käsittelee keski-ikäisen miehen ihastumista 12-vuotiaaseen tyttöön. Merkittävänä erona on kuitenkin ehkä se, että Mannin teoksessa ei niinkään käsitellä seksuaalisuutta, vaan Gustavin hullaantuminen poikaan vaikuttaa olevan melko ei-seksuaalista: täydellisen, esteettisen kauneuden palvomista - miten se sitten tulkitaankaan.
Itse tulkitsisin novellin ennemminkin symboliseksi. Minulle siitä tuli mieleen Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva. Gustav näkee puolalaisessa pojassa sen nuoruuden ja kauneuden, jonka hän on jo menettänyt ja jota hän ei voi enää saada takaisin. Kadonnut, tavoittamaton kauneus rinnastuu koskemattomaan poikaan: Gustav ja Tadzio eivät vaihda sanaakaan keskenään vaan mies tyytyy seuraamaan poikaa ja ihailemaan tätä kauempaa.
Novelli oli hidasta mutta samalla antoisaa luettavaa. Lauseet rönsyilevät kuin villiintynyt muratti ja erityisesti Venetsian kaupunkiympäristö ja kanaalien sokkelot on kuvattu maagisella ja elävällä tavalla.
Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa. Karisto. 1957.
Saksankielinen alkuteos: Der Tod in Venedig
Suomentaja: Toini Kivimäki
Wikipedia: Kuolema Venetsiassa
Wikipedia: Thomas Mann
Gummerus: Thomas Mann
Katso myös nämä:
Jos olet lukenut kuvassa olevan kirjan, niin siinä Kuolema Venetsiassa -suomennos Ei ole Toini Kivimäen, vaan minun.
VastaaPoistaKiitos huomiosta! Tähän on tosiaan eksynyt väärä kansikuva. Luin tuon Kariston vanhemman painoksen, joten kyseessä oli tosiaan Toini Kivimäen suomennos. Täytyypä vaihtaa tuo kuva oikeaksi.
Poista