Siirry pääsisältöön

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva

Oliko se totta? Oliko muotokuva tosiaan muuttunut? Vai oliko mielikuvitus saanut hänet näkemään häijyn ilmeen siellä missä oli todellisuudessa kareillut ilo? Eihän maalattu kangas sentään voi muuttua? Koko asia oli vailla järkeä. Siitä saisi tarinan, jota kertoa joskus Basilille. Se kirvoittaisi mieheltä hymyn.
Mutta miten elävästi hän silti muisti sen kaiken! Hän oli nähnyt julman häivän vääristyneiden huulten seutuvilla ensin sarastuksen hämärissä ja sitten kirkkaassa aamunkoitossa. Hän melkein pelkäsi kamaripalvelijan lähtöä huoneesta. Hän tiesi, että yksin jäätyään hänen olisi pakko mennä tutkimaan muotokuvaa. Hän pelkäsi varmuutta.


Näytelmäkirjailijana paremmin tunnetun Oscar Wilden ainoaksi jäänyt romaani, Dorian Grayn muotokuva (1891), on todellinen klassikko. Nyt siitä on julkaistu uusi suomennos, joka on sarjassaan jo neljäs samasta teoksesta. Suomennos on Harry Potter -kirjasarjan kääntäjänä mainetta niittäneen suomentajan, Jaana Kapari-Jatan, käsialaa, ja kielen rikkaus ja monipuolisuus on sen mukaista. Teos kuuluu Otavan Keskiyön kirjasto -sarjaan, jossa julkaistaan yhteensä yhdeksän "kauhun ja pahuuden klassikkoa" nuorille ja aikuisille.

Dorian Grayn muotokuva on kertomus nuoresta Dorianista, jota palvotaan ja ihaillaan hänen viattomuutensa ja poikkeuksellisen kauniin ulkonäkönsä vuoksi. Taiteilija Basil Hallward pitää Doriania muusanaan ja maalaa hänestä muotokuvan. Dorian joutuu itsekin kauneutensa pauloihin ja julistaa, että hän antaisi vaikka sielunsa, jos vain hänen muotokuvansa vanhenisi ja hän itse voisi näyttää aina yhtä nuorelta ja kauniilta. Dorianin pahaa-aavistamaton toive käy tietenkin toteen.

Lordi Henry Wotton manipuloi ja houkuttelee Dorianin mukaansa viettämään turmeltunutta keikarinelämää, ja Dorianin itsekeskeisyys kasvaa hänen seurapiirisuosionsa myötä. Dorianin ystävät ja seuralaiset nautiskelevat skandaalien täyttämästä elämästä, jota ohjailevat hedonismin ja esteettisyyden periaatteet. Vähitellen nuorukaisen moraalitaju järkkyy, ja hän kulkee petoksesta ja rikoksesta toiseen. Hänen ulkomuotonsa ei kuitenkaan paljasta hänen rappeutuneita ajatuksiaan, vaan ne näkyvät vain hänen maalatussa muotokuvassaan, jonka ilme ja ulkomuoto muuttuvat päivä päivältä vastenmielisemmiksi.

Muotokuvasta tulee Dorianille pakkomielle, hänen omatuntonsa peili, jota hän vihaa ja häpeää, mutta joka myös kiehtoo häntä ja aiheuttaa hänessä pelonsekaista riippuvuutta. Dorian piilottaa muotokuvansa ullakolle, mutta tuntee tarvetta käydä vähän väliä katsomassa, mitä sille on tapahtunut.

Dorian Grayn muotokuvaa kritisoitiin aikanaan sen moraalittomuudesta ja homoseksuaalisuuteen viittaavista suhteista. Sitä yritettiin käyttää myös todisteena Wilden moraalittomista suhteista kuuluisassa oikeudenkäynnissä, joka johti lopulta kirjailijan vangitsemiseen.

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva. Otava. 2009.
Englanninkielinen alkuteos: The Picture of Dorian Gray
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta

Kiiltomato: "Paheen kuva"
Wikipedia: Oscar Wilde

Katso myös nämä:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Annika Idström: Veljeni Sebastian

Päällyksen kuva: Ilkka Pesonen Täytin viikko sitten yksitoista vuotta ja ensimmäistä kertaa ymmärsin kouriintuntuvasti ajan rajallisuuden ja sen että jonakin päivänä minäkin kuolen. Toisinaan kun katson itseäni peilistä kauhistun, näen kellertävän ihon, hiuksenhienot rypyt suun ympärillä ja silmien alla sinertävät kuopat. Sanonta "lapsuus on ohi" ei ole koskaan koskenut minua, oma lapsuuteni ei ole edes alkanut. Veljeni Sebastian pisti silmääni WSOY:n kevään 2012 katalogista. En ollut aiemmin kuullut edes kirjailijan nimeä, mutta kustantamon ottaman uuden painoksen kuvaus kuulosti kiehtovalta. Kustantamon mukaan romaani on "väkevän myyttinen kuvaus hyvän ja pahan kerrostuneisuudesta, perhesuhteiden salatusta väkivallasta". Päähenkilö on koulukiusattu, pikkuvanha, 11-vuotias Antti. Vuonna 1985 ilmestynyt romaani on ollut Finlandia-palkintoehdokkaana ja saanut myös Valtion kirjallisuuspalkinnon. Itse luin alkuperäisen, vuonna 1985 ilmestyneen version ja voin s