maanantai 20. huhtikuuta 2009

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva

Oliko se totta? Oliko muotokuva tosiaan muuttunut? Vai oliko mielikuvitus saanut hänet näkemään häijyn ilmeen siellä missä oli todellisuudessa kareillut ilo? Eihän maalattu kangas sentään voi muuttua? Koko asia oli vailla järkeä. Siitä saisi tarinan, jota kertoa joskus Basilille. Se kirvoittaisi mieheltä hymyn.
Mutta miten elävästi hän silti muisti sen kaiken! Hän oli nähnyt julman häivän vääristyneiden huulten seutuvilla ensin sarastuksen hämärissä ja sitten kirkkaassa aamunkoitossa. Hän melkein pelkäsi kamaripalvelijan lähtöä huoneesta. Hän tiesi, että yksin jäätyään hänen olisi pakko mennä tutkimaan muotokuvaa. Hän pelkäsi varmuutta.


Näytelmäkirjailijana paremmin tunnetun Oscar Wilden ainoaksi jäänyt romaani, Dorian Grayn muotokuva (1891), on todellinen klassikko. Nyt siitä on julkaistu uusi suomennos, joka on sarjassaan jo neljäs samasta teoksesta. Suomennos on Harry Potter -kirjasarjan kääntäjänä mainetta niittäneen suomentajan, Jaana Kapari-Jatan, käsialaa, ja kielen rikkaus ja monipuolisuus on sen mukaista. Teos kuuluu Otavan Keskiyön kirjasto -sarjaan, jossa julkaistaan yhteensä yhdeksän "kauhun ja pahuuden klassikkoa" nuorille ja aikuisille.

Dorian Grayn muotokuva on kertomus nuoresta Dorianista, jota palvotaan ja ihaillaan hänen viattomuutensa ja poikkeuksellisen kauniin ulkonäkönsä vuoksi. Taiteilija Basil Hallward pitää Doriania muusanaan ja maalaa hänestä muotokuvan. Dorian joutuu itsekin kauneutensa pauloihin ja julistaa, että hän antaisi vaikka sielunsa, jos vain hänen muotokuvansa vanhenisi ja hän itse voisi näyttää aina yhtä nuorelta ja kauniilta. Dorianin pahaa-aavistamaton toive käy tietenkin toteen.

Lordi Henry Wotton manipuloi ja houkuttelee Dorianin mukaansa viettämään turmeltunutta keikarinelämää, ja Dorianin itsekeskeisyys kasvaa hänen seurapiirisuosionsa myötä. Dorianin ystävät ja seuralaiset nautiskelevat skandaalien täyttämästä elämästä, jota ohjailevat hedonismin ja esteettisyyden periaatteet. Vähitellen nuorukaisen moraalitaju järkkyy, ja hän kulkee petoksesta ja rikoksesta toiseen. Hänen ulkomuotonsa ei kuitenkaan paljasta hänen rappeutuneita ajatuksiaan, vaan ne näkyvät vain hänen maalatussa muotokuvassaan, jonka ilme ja ulkomuoto muuttuvat päivä päivältä vastenmielisemmiksi.

Muotokuvasta tulee Dorianille pakkomielle, hänen omatuntonsa peili, jota hän vihaa ja häpeää, mutta joka myös kiehtoo häntä ja aiheuttaa hänessä pelonsekaista riippuvuutta. Dorian piilottaa muotokuvansa ullakolle, mutta tuntee tarvetta käydä vähän väliä katsomassa, mitä sille on tapahtunut.

Dorian Grayn muotokuvaa kritisoitiin aikanaan sen moraalittomuudesta ja homoseksuaalisuuteen viittaavista suhteista. Sitä yritettiin käyttää myös todisteena Wilden moraalittomista suhteista kuuluisassa oikeudenkäynnissä, joka johti lopulta kirjailijan vangitsemiseen.

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva. Otava. 2009.
Englanninkielinen alkuteos: The Picture of Dorian Gray
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta

Kiiltomato: "Paheen kuva"
Wikipedia: Oscar Wilde

Katso myös nämä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti