Siirry pääsisältöön

Nancy Huston: Syntymämerkki

Pyörätuoli johtuu kauan sitten tapahtuneesta autokolarista, mutta se ei estä mummia liikkumasta. Hän on käynyt useammissa maissa kuin meidän suku yhteensä. Hän on kuuluisa luennoitsija ja hänen äitinsä Erra, IM, mummin äiti, on kuuluisa laulajatar ja minun isästäni tulee pian kuuluisa soturi Irakiin, ja minä itse saan päättää millä tavalla minusta tulee kuuluisa, mutta ei siinä mitään ongelmaa ole, kuuluisuus on meillä perinnöllistä.

Lainasin tämän romaanin joskus aikoinaan kirjastosta ja se lojui kirjahyllyssäni luettavien kirjojen joukossa liioittelematta lähes puoli vuotta ennen kuin tajusin, että maksimimäärä uusintoja on täynnä ja eräpäivä viikon päästä. Joku roti sentään täytyy olla kirjaston kirjojen hamstraamisessa, joten otin itseäni niskasta kiinni ja tartuin kirjaan... :) Täytyy sanoa, että harmi etten tarttunut jo aiemmin, niin loistava romaani oli.

Syntymämerkki on jaettu neljään osaan, joista kukin on kerrottu neljän eri 6-vuotiaan lapsen näkökulmasta. Sol on ärsyttävä kakara, jonka ylisuojelevainen äiti ei pojan harmiksi anna hänen katsoa Harry Potter -elokuvia saati Tarua sormusten herrasta, koska ne ovat liian väkivaltaisia ja pelottavia. Äitinsä tietämättä Sol kuitenkin viettää kaksoiselämää: kun äidin silmä välttää, hän lataa netistä pornoa ja Abu Ghraibin kidutuskuvia samalla kun haaveilee Yhdysvaltain maailmavallasta ja omasta jumaluudestaan. Solin ainoa murheenkryyni on ohimolla oleva "epätäydellisyys", suvussa kulkeva syntymämerkki, jollainen on myös Solin isällä, isoäidillä ja isoisoäidillä.

Solin isä Randall kertoo lapsuudestaan juutalaiskoulussa Israelissa, jossa hän rakastuu palavasti palestiinalaiseen muslimityttöön, eikä pysty käsittämään maassa vellovaa uskonnollista konfliktia. Randallin äiti Sadie puolestaan viettää lapsuutensa ankarien isovanhempiensa luona. Hänen äitinsä on maata kiertävä laulaja, joka ei isovanhempien mielestä pysty huolehtimaan pienestä tytöstä. Lopulta kuullaan Sadien äidin, Kristinan eli Erran tarina hänen itsensä kertomana. Ympyrä sulkeutuu ja suvun mysteerit selviävät.

Romaanin neliosainen rakenne on nerokas. Menneisyyden kysymykset, jotka kirjan alkupuolella ovat hämärän peitossa niin lukijalle kuin nuoremmille sukupolville, selviävät vähitellen, kun palataan ajassa taaksepäin. Kirja pitäisi tosin lukea toiseen kertaan, jotta ymmärtäisi kaikki pienet viittaukset sen alkupuolella.

Kanadalaissyntyinen Nancy Huston on siitä erikoinen tapaus, että hän kirjoittaa suurimman osan romaaneistaan ranskaksi ja kääntää ne sitten itse äidinkielelleen englanniksi. Annikki Suni on kääntänyt tämän romaanin ranskankielisestä alkuteoksesta.

Nancy Huston: Syntymämerkki. Gummerus. 2008.
Ranskankielinen alkuteos: Lignes de faille
Suomentaja: Annikki Suni

HS kirjat: "Neljän lapsen vuosisata"
Gummerus: Syntymämerkki
Gummerus: "Nancy Hustonin Syntymämerkki käsittelee natsien vainoja lasten näkökulmasta"
Gummerus: Nancy Huston

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi