David Nicholls: Kaikki peliin

Minä haluan omaksua itselleni radikaalit mutta humaanit ja perustellut poliittiset periaatteet, joista voin kiivaasti mutta järkevästi käydä debattia puisen keittiönpöydän ääressä ja sanoa sellaisia juttuja kuin "määrittele mitä tarkoitat!" ja "lähtökohtasi ovat perusteiltaan väärät!" ja käyttää itsevarmasti sellaisia sanoja kuin "eponyyminen" ja "solipsistinen" ja "utilitaristinen" sekä äkkiä huomata, että aurinko on noussut ja että keskustelu on kestänyt koko yön.

Brian Jackson pääsee pakenemaan alkoholisoituvan äitinsä luota, työnväenluokkaisesta kotikaupungistaan yliopistoon opiskelemaan englantilaista kirjallisuutta. Brianin odotukset ovat korkealla: yliopistossa hänestä tulee sivistynyt, älykäs ja ennen kaikkea suosittu. Brian näkee jo itsensä keskustelemassa syvällisesti runoudesta, syömässä eksoottisia ruokia ja iskemässä eteerisen kauniita ja älykkäitä opiskelijatyttöjä. Maailma on avoin, kaikki on mahdollista.

Paluu maan pinnalle ottaa koville, kun opiskelu ei olekaan aivan sitä, mitä Brian on odottanut:

Siinä se taas tulee, liiankin tuttu katumuksen tunne turhan tähden hukkaan heitetystä päivästä. Elämästäni on kadonnut monta isoa siivua tällä tapaa, varsinkin koululomista: nuoruuteni kukoistuksen hetket, nuo kauniit kuumat kesäpäivät, ovat vaihtuneet tokkuraisiksi krapulapäiviksi, päämäärättömiksi hortoiluiksi tavarataloissa ja päänsärkyä aiheuttaviksi iltapäivätorkuiksi. Verhot kiinni on katseltu ties kuinka moneen kertaan nähtyjä kauhuvideoita, kinasteltu ja haukuttu toisia kännisinä, haettu pikaruokaa, nukuttu huonosti ja sitten taas käyty tavaratalokierroksella.

Yliopistolla Brian tapaa kauniin Alicen, jonka sydämen hän päättää valloittaa. Ja mikäpä olisi parempi keino kuin osallistua Alicen kanssa samassa joukkueessa yliopistojen väliseen tietokilpailuun televisiossa.

Kaikki peliin on hulvattoman hauska, superviihdyttävä ja ihanan brittiläinen kuvaus 1980-luvun yliopistomaailmasta. Lukuisat kirjallisuus- ja populaarimusiikkiviittaukset kutkuttavat vähän nuoremmankin lukijan mieltä ja ainakin tällainen ex-englannin kirjallisuuden opiskelija löytää Brianista ja hänen opinnoistaan yllättävän monia tuttuja piirteitä. :) Välillä opiskelijaelämän kuvaus on niin todentuntuista, että soluasunnossa bileiden jälkeisenä aamuna leijuvan lemun (lämmin ja suolainen, vähän kuin rannekellon selkämys) voi suorastaan haistaa...

Suomentaja Sauli Santikko on minusta onnistunut varsin hyvin kääntämään puhekielisiä nokkeluuksia vilisevän dialogin ja lukuisat viittaukset brittiläiseen populaarikulttuuriin suomen kielelle. Toisaalta olisi ollut hauska lukea tämä englanniksikin; One Day (Sinä päivänä) ainakin kannatti ehdottomasti lukea alkukielellä, koska kieli oli yksi kirjan parhaista puolista.

Ihan One Dayn tasolle tämä ei ehkä yltänyt, mutta melko lähelle kuitenkin. Suosittelen viihdyttäväksi kesäkirjaksi!

Kaikki peliin on luettu myös Minnan, Sannan, Katjan, Arjan ja Anun blogeissa. Lisäksi alkukielisen romaanin nimeen vannovat ainakin Sara, Pekka ja Jum-Jum.

David Nicholls: Kaikki peliin. Otava. 2012. 414 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Starter for Ten
Suomentaja: Sauli Santikko

Otava: Kaikki peliin
HS kirjat: "Loppukaneetit osuvat ja soidinmenot sattuvat"

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Lue lisää

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude

Lue lisää

Kirjanurkkaus

Hae tästä blogista