Siirry pääsisältöön

Amos Oz: Meri on sama

Yleensä en avaa suutani: pelkään tosissani, että ryhtyessäni vastustamaan epäoikeudenmukaisuutta saatan itsekin sortua puolinaisuuksiin. Kiukku johtaa harhaan. Totta kai minä kunnioitan urheaa lasta joka huutaa Kuningas on alasti! samaan aikaan kun kansa hurraa eläköötä kuninkaalle. Mutta nyt kaikki tässä valtiossa kiljuvat että kuningas on alasti, ehkä lapsen pitäisikin jo huutaa vaihteeksi jotain muuta tai sanoa sanottavansa ääntään korottamatta.

Metafiktio on voimakas tehokeino, joka järisyttää lukijan luomaa mielikuvitusmaailmaa murtamalla raja-aitoja fiktion ja todellisuuden välillä. Postmodernistiselle tyylilleen uskollisena myös Meri on sama rikkoo perinteisiä kirjallisuuden normeja kerrontatyyliltään. Kertoja itse on yksi henkilöhahmoista, mutta hänen roolinsa rajoittuu tarinan eteenpäin viejään, tapahtumiin juuri ja juuri osallistuvaan ulkopuoliseen tarkkailijaan. Myös kirjailija itse on sijoitettu tarinaan mukaan. Kirjan henkilöt kirjoittavat Amos Ozille osoitettuja kirjeitä, jossa he antavat kirjailijalle neuvoja kirjoitusprosessia varten.

Teoksen lajityyppiä ja genreä on vaikea määritellä. Onko Meri on sama romaani? Ehkä. Teos seuraa useiden henkilöhahmojen elämää ja ihmissuhteiden kehitystä. Yhtä hyvin teos voisi olla runo, tai oikeastaan postmoderni runokokoelma. Kerrontaa jaksottavat polveilevat riimit, lyhyet unenomaiset kappaleet ja loppusointuja myöten valmiit, "perinteiset" runot. Kustantajat ja kirja-arvostelijat eivät näytä pääsevän yksimielisyyteen teoksen luokittelusta. Kiiltomato kutsuu teosta "runokertomukseksi", kun taas Ozin suomalaisen kustantajan mielestä teos on "proosan ja lyriikan rajoja rikkova". Wikipedia taas kuvailee teosta itsevarmasti sanoilla "suorasanaiseen runomuotoon kirjoitettu romaani". Mutta luokittelusta viis, kaikenlaisten rajojen rikkominenhan on vain virkistävää!

Teoksen maailmaa katsotaan mm. Albertin näkökulmasta, joka viihdyttää itseään eläkepäivillään etsimällä porsaanreikiä virallisista sopimuksista. Albertin poika, Rico, lähtee yllättäen matkalle Tiibetiin etsimään itseään tai pakenemaan kuolleen äitinsä, Nadjan, haamua. Välillä kerrontaa ohjailee Ricon nuori vaimo, Dita, joka menettää asuntonsa ja järkyttää Albertin maailmaa ja moraalikäsityksiä muuttamalla tämän luo.

Amos Oz on yksi tunnetuimmista israelilaisista kirjailijoista. Hänen teoksensa huokuvat paikallista väriä ja kulttuuria, mutta politiikan sijaan etusijalle asetetaan yksittäisten ihmisten elämä - halut, pelot ja surut.

Amos Oz: Meri on sama. Tammi. 2002.
Hepreankielinen alkuteos: Oto ha-yam
Suomentajat: Kristiina Lampola ja Mikko Rimminen

Kiiltomato: "Meri on sama, meri on hiljaa"
Wikipedia: Amos Oz

Katso myös nämä:
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...
20 kommenttia
Lue lisää

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...
Lähetä kommentti
Lue lisää