Useimmille koulun oppilaista minua ei ole. Ei vielä, mikä on ihanaa. Saa aloittaa melkein puhtaalta pöydältä. Tutustuu uusiin ihmisiin, saa ystäviä, joille pitää kutsuja. Melkein heti lukukauden alussa pidän suuret kutsut. Puutarhakutsut. Päätin sen juuri. Kutsuissani voin tutustua uusiin ihmisiin. Ottaa rennosti, tarjoilla booliakin, kuohuviinistä tehtyä kirpeän raikasta boolia, jossa lilluu kiivihedelmän viipaleita ja pakastettuja viinirypäleitä jääpalojen sijaan, oikeastaan kaikenlaisia pakastettuja hedelmänpaloja tavanomaisten jääpalojen sijaan. Luoja, kuinka nerokas keksintö. Jääpalat, ne ovat täysin poissa muodista. Pakastettuja hedelmiä niiden olla pitää.Harakkapoika kertoo Karri Ronkaisen tarinan. Karrin isä on varsinainen suomalainen self-made man, monitoimimies ja kunnianhimoinen itäsuomalainen ravintoloitsija. Äiti taas on vähintään yhtä kunnianhimoinen ja yrittää tasapainotella rahanhimonsa ja vanhoillisen uskonnollisuutensa välillä. Karri haluaa koko lapsuutensa ajan olla joku muu, vaikkapa seikkailukirjojen tai television draamasarjojen henkilö: rikas, kuuluisa, kaikkien ihailema. Vanhempiensa rikastuttua ravintolayrityksellä hän yrittää ostaa itselleen kavereita koulussa karkilla ja rahalla, perättömillä lupauksilla luokkaristeilyistä ja juhlista. Hän uudistaa itseään yhä uudelleen, rakentaa identiteettinsä olemattomalle pohjalle ja peilaa itseään aina toisten katseisiin.
Perheen konkurssi uutisoidaan laajasti lehdissä ja Ronkaisen perheen menestystarina on lopussa. Isä juo ja pelaa viimeisetkin rahat, ja äiti alkaa saarnata kahta kauheammin kadotuksesta ja helvetintulesta. Karri kärsii rajattomasta häpeäntunteesta. Hän päättää ottaa pesäeron perheeseensä ja löytää punk-musiikista anarkismin ja esteettisyyden ihannoinnin.
Romaanin toinen osa on otsikoitu sanalla "Vanhuus". Siinä kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvä Karri kertoo elämänsä toisesta vaiheesta: muutosta Helsinkiin, jossa hän tapaa Mariuksen, joka uskoo hedonismiin ennemmin kuin moraaleihin. Yhdessä he alkavat viettää Anne Ricen vampyyrikirjoista tuttua elämää: kaksikko siemailee myrkynvihreää Chartreusea, ostelee kalliita merkkituotteita ja unelmoi huumeilla ja glitterillä koristellusta New Orleansista. Karri valehtelee Mariukselle kaikesta - omasta identiteetistään, menneisyydestään, rahatilanteestaan - vain siksi, että voisi elää unelmaansa hieman pitempään. Ikuinen totuuden pakoilu ei kuitenkaan ole mahdollista, ei ainakaan ilman identiteetin täydellistä muuttamista...
Romaanin takakannen mukaan se "perustuu Jera Hännisen omakohtaisiin kokemuksiin". On tietenkin mahdotonta tietää, miten tarkasti romaanin yksityiskohdat noudattelevat kirjailijan elämäntarinaa ja kuinka paljon siitä on keksittyä tai liioiteltua. Omaelämäkerrallisuudellaan itseään myyvät kirjat ovat kuitenkin jollain tavalla aina hieman epäilyttäviä. Onko tarina vaikuttavampi tai parempi jos se on enemmän kuin fiktiota? Enpä tiedä...
Jera Hänninen: Harakkapoika. Bazar Kustannus. 2006.
City.fi: Harakkapoika
Wikipedia: Jera Hänninen
Katso myös tämä:
Kommentit
Lähetä kommentti