Zara pisti matkalaukkuun myös Oksankan tuomat sukkahousut. Jos äiti näkisi ne, hän myisi ne heti ja sanoisi, ettei Zara sellaisia tarvitse. Isoäiti herkesi katselemasta taivasta hetkiseksi.
- Mitä siinä on?
Zara näytti litteää pakkausta. Se oli kuin läpinäkyvä, muovinen kirjekuori, jonka sisällä oli kiiltävään moniväriseen kartonkiin painettu kuva valkohampaisesta naisesta ja pitkistä sääristä. Kartongissa oli pieni ikkuna, josta näkyi sukkahousua. Isoäiti käänteli pakkausta kädessään. Zara oli avaamassa sitä näyttääkseen sukkahousuja isoäidille, mutta tämä kielsi. Mitä sitä turhaan. Menisivät rikki hänen karheissa käsissään. Ja pystyisikö noin hienoja sukkahousuja edes korjaamaan silmukointineulalla?
Ylistävät arvostelut, lukijoiden kehut ja vuoden Finlandia-palkinnon voittaminen pohjustivat romaanin lukemista ja loivat sille melko korkeat ennakko-odotukset. Tästä huolimatta Puhdistus ei missään nimessä tuottanut pettymystä vaan mielenkiinto säilyi alusta loppuun.
Ainakin omien mielikuvieni mukaan suomalaisilla on melko hatarat tiedot Viron lähihistoriasta. Koulussakin keskitytään (ilmeisistä syistä tietenkin) lähialueista puhuttaessa Ruotsin ja Venäjän historiaan. Moni assosioi Viron ensisijaisesti halpaan viinaan ja hassunkuriseen kieleen ja pitää sitä vain tyypillisenä entisenä neuvostovaltiona. Sofi Oksanen kuitenkin nostaa Viron hyssyteltyä lähihistoriaa myös suomalaisten tietoisuuteen.
Romaanin alkaa siitä, kun elämää nähnyt virolaisnainen, Aliide, löytää mökkinsä pihamaalta nuoren, huonokuntoisen Zaran, joka väittää olevansa pakomatkalla. Aliiden ja Zaran menneisyys ja kohtalot kietoutuvat yhteen arvaamattomilla tavoilla. Muuta en uskalla juonesta paljastaa. :)
Romaanista paistaa mielestäni hienosti läpi sen alkuperä näytelmänä. Dialogi soljuu sujuvasti, eikä tarinaan ole ympätty mitään turhaa tai ylimääräistä. Myös tapahtumapaikat on helppo kuvitella mielessään kuvausten perusteella, ja välillä on suuri kiusaus myös kuvitella, miltä kaikki näyttäisi näyttämöllä. Pitäisi varmaan nähdä se näytelmä...
Romaanin runsaat takaumat ja muut hyppäykset ajassa saattavat häiritä joitakin lukijoita. Tapahtumia voi olla vaikeaa sijoittaa ajallisesti järjestykseen. Itsekin uskon, että saan vielä enemmän irti toisella lukukerralla.
Sofi Oksanen: Puhdistus. WSOY. 2008. 375 sivua.
SofiOksanen.fi
HS kirjat: "Voittaja saa kaiken"
Kirjavinkit.fi: Puhdistus
Katso myös nämä:
Kommentit
Lähetä kommentti