Siirry pääsisältöön

Iida Rauma: Katoamisten kirja

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Tiedän meidän molempien miettivän samaa. Että mauttomat vitsit, kissanhoito, heikko todellisuudentaju, Anna Eld, päätön säntäily, hysteerinen nauru, raivokohtaukset ja tupakointi, Opamoxit, Tenoxit, Seroquel, Risperdal, alkoholi, lattioiden pesu, pakko-oireet, masturbointi ja Kimble - ne ovat kaikki parempia kuin pimeä. Pimeä, joka on joka puolella ympärillä.

Riikka Pulkkisen Totta- ja Essi Tammimaan Paljain käsin -romaanien jälkeen tuli tämän kohdalla jo etukäteen vähän sellainen déjà vu -olo: taas 1980-luvulla syntyneen kotimaisen naiskirjailijan teos, jossa käsitellään nuoren naisen vaikeaa äitisuhdetta (muun muassa). Iida Rauman Katoamisten kirja asteleekin Pulkkisen ja Tammimaan romaanien jalanjäljissä, mutta on jotenkin suorasukaisempi ja lukuromaanimaisempi. Mikä tässä tapauksessa vetosi ainakin minuun.

Tässäkin romaanissa tosiaan käsitellään äidin ja tyttären välisen suhteen ikuista mysteeriä. Päähenkilö, vapaa-ajallaan maalaava nuori nainen, on töissä vanhainkodissa (aivan kuten Paljain käsin -romaanin päähenkilö!). Turkuun sijoittuvassa romaanissa seurataan päähenkilön elämää, joka on koko ajan enemmän tai vähemmän raiteiltaan. Järjen äänenä toimii tyttöystävä Sofia, joka opiskelee yliopistossa venäjää, mutta jonka teatteriharrastus vie mukanaan. Päähenkilön mieltä painaa myös lapsuudenystävä ja ensirakkaus, koulukiusattu Susanna. Vanhainkodista löytyy työtoveri, kosovolainen Zorka, josta tulee päähenkilölle eräänlainen päähänpinttymä, lähes pakkomielle. Päähenkilön äiti taas on kiinnostuneempi sisällissodan aikana kadonneesta naisesta kuin omasta tyttärestään. Isäkin kuuluu kadonneisiin; äidin mukaan hän on "Jossain panemassa":

Välillä mietin tuota arvoituksellista paikkaa nimeltä Jossain. Kun sanaa toistelee tarpeeksi pitkään, se alkaa menettää merkityksensä, kuulostaa eksoottiselta tavuyhdistelmältä. Isä on Jossain. Siitä tulee sellainen tunne kuin olisi mahdollista nousta lentokoneeseen ja päätyä kentälle, jonka terminaalin katossa lukee Jossain Airport. Minäkin haluaisin olla Jossain. En edes välttämättä panemassa, kunhan vain Jossain.

Romaani on läheistä sukua Sofi Oksasen Baby Janelle, jossa myös seurataan kahden naisen parisuhdetta ja lääkeriippuvuutta. Myös siinä sukupuolettoman oloinen Piki on masentunut ja paniikkihäiriöinen, tässä taas päähenkilö kärsii unettomuudesta ja lääkeriippuvuudesta. Riippuvuutta ei kaunistella tai ihmetellä, asiat kerrotaan sellaisina kuin ne ovat.

Tajusin muuten vasta romaanin jälkeen, ettei päähenkilön nimeä mainita missään vaiheessa! Yleensä sen huomaa jo lukiessa, mutta nyt sen puuttuminen ei ihmetyttänyt kuin vasta jälkeenpäin. Piti oikein selailla kirjaa uudestaan ennen kuin uskoin, että sitä ei tosiaan mainittu missään! Anonyymi päähenkilö tuli nimettömyydestään huolimatta jotenkin lähelle, melkein iholle asti. Vaikka suhtauduin romaaniin etukäteen kriittisesti, ahmin sitä kuin teininä Pottereita. :D Tässä romaanissa ei ollut mitään turhaa kikkailua - kielellä tai muutenkaan - vaan tämä oli sitä aitoa, rankkaa, yllättävää, riemastuttavaa ja ennen kaikkea viihdyttävää kunnon tarinankerrontaa kaunokirjalliseen muotoon puettuna. Tähän kirjaan oli helppo upota ja "kadota". :) Vahva, ennakkoluuloton ja rohkea kirja ja esikoisromaaniksi todella vaikuttava!

En olisi varmaan tarttunut tähän, jos en olisi lukenut esim. LauranKatjan, Morren sekä erityisesti Susan arvioita. Kiitos! :) Kirjasta ovat pitäneet myös Hanna ja Mari A.

Iida Rauma: Katoamisten kirja. Gummerus. 2011. 377 sivua.

Gummerus: Katoamisten kirja
Kiiltomato/Elina Kela: "Monin tavoin kadonneet"
HS kirjat: "Minua ette ota kiinni ja pakota hymytytöksi"
Kirjavinkit: Katoamisten kirja

Kommentit

  1. Katoamisten kirja on mielestäni harvinaisen vahva ja hyvä esikoinen, Rauma kirjoittaa niin hyvin! Toivoisin näkeväni kirjan esim. Hs:n kirjallisuuspalkintoehdokkaiden vahvimpien ennakkosuosikkien joukossa.

    Minäkin kiinnitin huomiota päähenkilön nimen "puuttumiseen" vasta kirjan luettuani. Se on oikeastaan aika sopivaa katoamisteemaan.

    VastaaPoista
  2. minusta tämä oli ehdottomasti parasta kotimaista pitkään aikaan. Lyö mainitsemasi mennen tullen. Vielä kun kirjailijalle tulee ikää ja koulumaailma ja nuoruusangtsi etenee, niin loistavia hetkiä edessä. Kirjassa oltiin uskollisia katoamisen teemalle kaikessa.

    VastaaPoista
  3. Pidin teoksesta paljon ja ennustin että kirja on yksi hesarin esikoiskirjapalkintoehdokkaista. Kirjaa on luettu paljon blogeissa ja siitä ollaan oltu harvinaisen yksimielisiä. En muista ketään, joka siitä ei olisi pitänyt. :)

    Jos kiinnostaa lukaista oma arvioni tarkemmin, niin tässä siihen linkki:

    http://kirjaintenvirrassa.blogspot.com/2011/05/iida-rauma-katoamisten-kirja.html

    VastaaPoista
  4. Lisäksi:
    Olit hienosti linkittänyt teoksen Baby Janeen, nyt sen vasta itsekin tajuan.

    VastaaPoista
  5. Katja - Minäkin toivon, että kirja pääsee HS:n ehdokkaiden joukkoon, ellei jopa voittajaksi! Finlandia-muottiin tämä ei sen sijaan taida ihan istua... :)

    Mari A. - Minustakin tämä päihitti jopa Paljain käsin -romaanin, josta pidin todella paljon!

    Hanna - Minäkään en ole tästä juuri negatiivisia kommentteja kuullut tai nähnyt. Harvinaisen yksimielistä porukkaa... :) Linkitänkin arviosi tähän mukaan, en jostain syystä ole sitä aiemmin huomannutkaan. Minäkin pidin romaanin säröistä ja särmästä. Katoamisten kirja oli jotenkin ihan omanlaisensa, vaikka en voinutkaan olla vertaamatta sitä muihin mainitsemiini kirjoihin.

    VastaaPoista
  6. Tämä pitää kyllä lukea! :)

    VastaaPoista
  7. Anki - Suosittelen, toivottavasti pidät! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi