Siirry pääsisältöön

Kesäkuun luetut

Kesäkuussa tuli taas luettua vähän enemmän kuin toukokuussa. Kuukauden lukusaldoon mahtuu mukaan pari romaania, kolme novellikokoelmaa, yksi nuorten fantasiakirja sekä viimeisenä vaan ei vähäisimpänä... yksi Viisikko! Ajattelin nimittäin nostalgiatrippailla vähän kesän mittaan ja lueskella lapsuuden suosikkejani Enid Blytonin Viisikko-sarjan muodossa. Ainakin ensimmäisen kirjan (sarjan kirja #2) perusteella lomillaan seikkailevien brittilapsukaisten viehätysvoima on säilynyt, vaikka nyt lukiessa panee merkille ehkä vähän erilaisia asioita kuin lapsena. Mutta Viisikosta vielä enemmän asiaa myöhemmin omassa päivityksessään.

Kesäkuun luetut:
Alain Claude Sulzer: Väärään aikaan
Katherine Boo: Kätkössä kauniin ikuisen
Eeva Rohas: Keltaiset tyypit
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
Tuuve Aro: Himokone
Enid Blyton: Viisikon uudet seikkailut
Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Hiekkasotilaat

Alain Claude Sulzerin kirjan luin pelkästään Hesarin harvinaisen paljon ylisanoja sisältävän arvion perusteella, ja täytyy sanoa, että kriitikko ei liioitellut. Romaani oli suorastaan pelottavan hyvä.

Myös Katherine Boon fiktion ja faktan rajamailla hiiviskelevä dokumenttiromaani erään Mumbain slummin arjesta oli huikeaa luettavaa. Keltaiset tyypit oli melko mitäänsanomaton, Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike ainakin lähes yhtä hauska kuin edellinenkin ja Himokone Tuuve Aroa parhaimmillaan.

Kuukauden suurin pettymys oli Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Hiekkasotilaat, eli Routasisarukset-sarjan toinen osa. Ensimmäinen osa osoitti, että Suomessakin osataan kirjoittaa todella laadukasta nuorille suunnattua fantasiaa, mutta toinen osa oli minusta niin sekava ja poukkoileva, ettei kirjasta saanut missään vaiheessa kunnon otetta. Harmi, koska tämä on niitä kirjoja, joista ihan oikeasti olisin halunnut pitää... :P

Tuttuun tapaan varsinaiset arvioni kirjoista ovat vasta tuloillaan, joten perästä kuuluu vielä syväanalyysia (= epämääräisten adjektiivien sisältämää tilitystä) em. kirjoista. :)

Kesäkuussa blogiini eksyttiin jälleen mm. seuraavilla hassuilla hakusanoilla:
liikaa kissoja englantilaisperheessä
äänen värähtäminen
onko 1q84 suomennettu

Viimeiseen voin vastata, että ei ole, valitettavasti. Murakamin tiiliskivi taitaa olla melkoisen haastava ja työläs tapaus kääntää. Jos joku kustantamo ja kääntäjä suomennosurakkaan uskaltaa ryhtyä, niin nostan oikopäätä heille hattua ja postitan vaikka kimpun ruusuja. :)

Nyt hyökkään David Nichollsin Kaikki peliin -romaanin viimeisten sivujen kimppuun!

Kommentit

  1. Haa, täytyypä panna tuo Väärään aikaan korvan taakse. Ja innolla odotan, mitä sanot Himokoneesta, minäkin pidin siitä paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti, se oli huikea kirja! :)

      Poista
  2. Väärään aikaan yllätti minutkin positiivisesti. Harmi, että tuollaiset helmet jäävät helposti piiloon isompien kustantajien kirjojen taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, minäkään en olisi varmasti löytänyt kirjaa, jos en olisi lukenut siitä tuota arviota.

      Poista
  3. Väärään aikaan oli kyllä huikaisevan hyvä teos, yllätti myös minut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sitä on luettu muissakin blogeissa! :)

      Poista
  4. Luin viime kesänä muutaman Viiskon, ja nyt kesällä muutaman Salaisuus-sarjan teoksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salaisuus-sarja tuo minullekin lapsuuden lukumuistoja mieleen. Myös SOS piti aikoinaan kahlata läpi. Kyllä Blyton osasi hommansa! :)

      Poista
  5. Viisikoilla on kysyntää tänä(kin) kesänä :)

    VastaaPoista
  6. Enpäs ole lukenut ainuttakaan noista kesäkuun kirjoistasi. Kätkössä kauniin ikuisen kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli aika järisyttävä kirja, suosittelen! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude