Kesäkuussa tuli taas luettua vähän enemmän kuin toukokuussa. Kuukauden lukusaldoon mahtuu mukaan pari romaania, kolme novellikokoelmaa, yksi nuorten fantasiakirja sekä viimeisenä vaan ei vähäisimpänä... yksi Viisikko! Ajattelin nimittäin nostalgiatrippailla vähän kesän mittaan ja lueskella lapsuuden suosikkejani Enid Blytonin Viisikko-sarjan muodossa. Ainakin ensimmäisen kirjan (sarjan kirja #2) perusteella lomillaan seikkailevien brittilapsukaisten viehätysvoima on säilynyt, vaikka nyt lukiessa panee merkille ehkä vähän erilaisia asioita kuin lapsena. Mutta Viisikosta vielä enemmän asiaa myöhemmin omassa päivityksessään.
Kesäkuun luetut:
Alain Claude Sulzer: Väärään aikaan
Katherine Boo: Kätkössä kauniin ikuisen
Eeva Rohas: Keltaiset tyypit
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
Tuuve Aro: Himokone
Enid Blyton: Viisikon uudet seikkailut
Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Hiekkasotilaat
Alain Claude Sulzerin kirjan luin pelkästään Hesarin harvinaisen paljon ylisanoja sisältävän arvion perusteella, ja täytyy sanoa, että kriitikko ei liioitellut. Romaani oli suorastaan pelottavan hyvä.
Myös Katherine Boon fiktion ja faktan rajamailla hiiviskelevä dokumenttiromaani erään Mumbain slummin arjesta oli huikeaa luettavaa. Keltaiset tyypit oli melko mitäänsanomaton, Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike ainakin lähes yhtä hauska kuin edellinenkin ja Himokone Tuuve Aroa parhaimmillaan.
Kuukauden suurin pettymys oli Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Hiekkasotilaat, eli Routasisarukset-sarjan toinen osa. Ensimmäinen osa osoitti, että Suomessakin osataan kirjoittaa todella laadukasta nuorille suunnattua fantasiaa, mutta toinen osa oli minusta niin sekava ja poukkoileva, ettei kirjasta saanut missään vaiheessa kunnon otetta. Harmi, koska tämä on niitä kirjoja, joista ihan oikeasti olisin halunnut pitää... :P
Tuttuun tapaan varsinaiset arvioni kirjoista ovat vasta tuloillaan, joten perästä kuuluu vielä syväanalyysia (= epämääräisten adjektiivien sisältämää tilitystä) em. kirjoista. :)
Kesäkuussa blogiini eksyttiin jälleen mm. seuraavilla hassuilla hakusanoilla:
liikaa kissoja englantilaisperheessä
äänen värähtäminen
onko 1q84 suomennettu
Viimeiseen voin vastata, että ei ole, valitettavasti. Murakamin tiiliskivi taitaa olla melkoisen haastava ja työläs tapaus kääntää. Jos joku kustantamo ja kääntäjä suomennosurakkaan uskaltaa ryhtyä, niin nostan oikopäätä heille hattua ja postitan vaikka kimpun ruusuja. :)
Nyt hyökkään David Nichollsin Kaikki peliin -romaanin viimeisten sivujen kimppuun!
Alain Claude Sulzer: Väärään aikaan
Katherine Boo: Kätkössä kauniin ikuisen
Eeva Rohas: Keltaiset tyypit
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
Tuuve Aro: Himokone
Enid Blyton: Viisikon uudet seikkailut
Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Hiekkasotilaat
Alain Claude Sulzerin kirjan luin pelkästään Hesarin harvinaisen paljon ylisanoja sisältävän arvion perusteella, ja täytyy sanoa, että kriitikko ei liioitellut. Romaani oli suorastaan pelottavan hyvä.
Myös Katherine Boon fiktion ja faktan rajamailla hiiviskelevä dokumenttiromaani erään Mumbain slummin arjesta oli huikeaa luettavaa. Keltaiset tyypit oli melko mitäänsanomaton, Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike ainakin lähes yhtä hauska kuin edellinenkin ja Himokone Tuuve Aroa parhaimmillaan.
Kuukauden suurin pettymys oli Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Hiekkasotilaat, eli Routasisarukset-sarjan toinen osa. Ensimmäinen osa osoitti, että Suomessakin osataan kirjoittaa todella laadukasta nuorille suunnattua fantasiaa, mutta toinen osa oli minusta niin sekava ja poukkoileva, ettei kirjasta saanut missään vaiheessa kunnon otetta. Harmi, koska tämä on niitä kirjoja, joista ihan oikeasti olisin halunnut pitää... :P
Tuttuun tapaan varsinaiset arvioni kirjoista ovat vasta tuloillaan, joten perästä kuuluu vielä syväanalyysia (= epämääräisten adjektiivien sisältämää tilitystä) em. kirjoista. :)
Kesäkuussa blogiini eksyttiin jälleen mm. seuraavilla hassuilla hakusanoilla:
liikaa kissoja englantilaisperheessä
äänen värähtäminen
onko 1q84 suomennettu
Viimeiseen voin vastata, että ei ole, valitettavasti. Murakamin tiiliskivi taitaa olla melkoisen haastava ja työläs tapaus kääntää. Jos joku kustantamo ja kääntäjä suomennosurakkaan uskaltaa ryhtyä, niin nostan oikopäätä heille hattua ja postitan vaikka kimpun ruusuja. :)
Nyt hyökkään David Nichollsin Kaikki peliin -romaanin viimeisten sivujen kimppuun!
Haa, täytyypä panna tuo Väärään aikaan korvan taakse. Ja innolla odotan, mitä sanot Himokoneesta, minäkin pidin siitä paljon!
VastaaPoistaKannattaa ehdottomasti, se oli huikea kirja! :)
PoistaVäärään aikaan yllätti minutkin positiivisesti. Harmi, että tuollaiset helmet jäävät helposti piiloon isompien kustantajien kirjojen taakse.
VastaaPoistaTotta, minäkään en olisi varmasti löytänyt kirjaa, jos en olisi lukenut siitä tuota arviota.
PoistaVäärään aikaan oli kyllä huikaisevan hyvä teos, yllätti myös minut.
VastaaPoistaKiva, että sitä on luettu muissakin blogeissa! :)
PoistaLuin viime kesänä muutaman Viiskon, ja nyt kesällä muutaman Salaisuus-sarjan teoksen :)
VastaaPoistaSalaisuus-sarja tuo minullekin lapsuuden lukumuistoja mieleen. Myös SOS piti aikoinaan kahlata läpi. Kyllä Blyton osasi hommansa! :)
PoistaViisikoilla on kysyntää tänä(kin) kesänä :)
VastaaPoistaSinäkin luet Viisikoita, mahtavaa! :)
PoistaEnpäs ole lukenut ainuttakaan noista kesäkuun kirjoistasi. Kätkössä kauniin ikuisen kiinnostaa kovasti.
VastaaPoistaSe oli aika järisyttävä kirja, suosittelen! :)
Poista