Siirry pääsisältöön

Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta

Kummitus, Erika ajatteli tarkistaessaan kolmannen kerran, että ulko-ovi oli lukossa ja varmuusketju kiinni. Ehkä hän oli sellainen myös itse. Juuttunut välitilaan, ei elävä tai kuollut, ei taivaassa eikä helvetissä, ei unessa eikä aivan hereillä. Enemmän muisto kuin oikea ihminen, Erika ajatteli kiertäessään napsauttelemassa asunnon valokatkaisijoita päälle ja kurkistaessaan suihkuverhon taakse ja sängyn alle.

Kirjoitin reilut neljä vuotta sitten Iida Rauman esikoisromaanista Katoamisten kirja, että se on "aitoa, rankkaa, yllättävää, riemastuttavaa ja ennen kaikkea viihdyttävää kunnon tarinankerrontaa kaunokirjalliseen muotoon puettuna" ja että kirjaan oli "helppo upota ja 'kadota'". Täytyy myöntää, että tuon kirjan juonesta tai henkilöistä ei ole enää juuri mitään muistikuvia, mutta muistan, että Katoamisten kirja teki suuren vaikutuksen. Niinpä Rauman toinen romaani, Seksistä ja matematiikasta, oli yksi niistä tämän vuoden kotimaisista uutuuksista, joita odotin eniten.

En onneksi joutunut pettymään. Seksistä ja matematiikasta oli mukaansatempaava, hengästyttävän runsas ja älykäs teos.

Päähenkilö Erika on hieman stereotyyppinen introvertti nero, itseensä vetäytyvä ja sosiaalisia tilanteita kaihtava matemaatikko, joka oppii kertotaulut 4-vuotiaana ja julkaisee ensimmäisen tieteellisen artikkelinsa yliopiston ensimmäisellä vuosikurssilla. Erikan maailmankuva on kauttaaltaan looginen ja rationaalinen, ja kaikenlainen epätäydellisyys (inhimillisyys!) kauhistuttaa häntä.

Vastapainon Erikalle tarjoaa tämän iloinen, nauravainen, impulsiivinen ja lievästi kehitysvammainen pikkusisko, Emilia. Tyttöjen vanhemmat innostuvat Emilian pienistäkin saavutuksista ja onnistumisista elämässä. Erikan älykkyyttä he eivät uskalla huomioida, ettei pikkusisko kokisi olevansa auttamattomasti huonompi vertailussa. Perhedynamiikkaa huippulahjakkaan ja keskitason alapuolelle jäävän lapsen kanssa kuvataan raastavan realistisesti.

Romaanissa seurataan osittain pitkienkin takaumien kautta siskosten lapsuutta sekä Erikan opintoja, työelämää ja ihmissuhteita. Romaani kertoo nimensä mukaisesti seksistä ja matematiikasta, jotka rinnastuvat oudosti Erikan elämässä. Yksi on intiimiä ja irrationaalisen eläimellistä; toinen kylmän loogista ja ennustettavaa. Seksin ja matematiikan lisäksi romaaniin on saatu mukaan valtava määrä muitakin teemoja vammaisuudesta ja sisaruudesta pakkomielteisiin, ympäristökatastrofeihin, valokuvaukseen, kostonhimoiseen vihaan ja koiriin (!). Punaisena lankana läpi tarinan kulkee jokin uhkaava, pimeä olento, joka tuntuu vaanivan Erikaa - ja Emiliaakin; eräänlainen järjen rajoja rikkova kummitus, jonka symboliikka avautuu vasta aivan romaanin lopussa.

Romaani on Katoamisten kirjan tavoin hyvin ruumiillinen. Erikan matemaattis-loogisen mielen rinnalla kulkee jatkuvasti hänen fyysinen ruumiinsa, johon hän suhtautuu ristiriitaisesti. Urallaan hän yrittää rikkoa ajattelun ja mielen rajoja, yksityiselämässään ruumiin ja seksuaalisuuden rajoja. Kirjassa kuvaillaan ruumiin tuntemuksia ja kokemuksia hyvinkin yksityiskohtaisesti: Erikan pakottavaa vessahätää kestää sivukaupalla ja seksiä harrastetaan miesten ja naisten kanssa. Myös sanoilla ja puhumisella on suuri merkitys: Erika ei ole mikään kovin sanavalmis tai puhelias tyyppi, ja puhelut siskon tai ystävien kanssa ovat melko yksipuolisia, kun Erikan puheenvuorot koostuvat pääosin kolmesta pisteestä! Välillä turhauduin ja ärsyynnyin Erikan mykkyyteen.

Yksi kiehtovimmista henkilöistä on kirjan juoneen vähitellen kietoutuva Tuovi, josta tulee elävästi mieleen Haruki Murakamin Kafka rannalla -romaanin androgyyni kirjastonhoitaja Oshima! Tuovi on vegaani, ympäristötietoinen kirjastonhoitaja, joka on - sivumennen sanoen - korjannut sukupuolensa naisesta mieheksi. Transsukupuolisuus ei, toisin kuin useimmissa romaaneissa, ole tässä henkilön määräävin ominaisuus eikä sitä millään lailla problematisoida. Tuovi ei tuskaile sukupuoli-identiteettinsä kanssa eikä ole edes syrjinnän uhri. Hän on mitä on: aivan mahtavan moniulotteinen hahmo ja virkistävä harvinaisuus kotimaisessa kaunokirjallisuudessa!

Rauman romaanissa on myös yhtymäkohtia alkuvuonna ilmestyneen Elina Hirvosen Kun aika loppuu -romaaniin. Tässäkin on maailman ja ympäristön tilasta huolestunut mies, jolla on hieman etäinen lääkärisisko. Tässäkin eräänlainen avuton turhautuminen herättää vihaa, mikä puolestaan synnyttää väkivaltaa.

Runsaan ja rönsyilevän romaanin viimeisessä osassa on sarja selittäviä lukuja, jotka on nimetty "Virheiksi". Ne ovat takaumia menneeseen ja hyppäyksiä tulevaan. Loogisesti ja kronologisesti etenevään elämän laskutoimitukseen tulee väistämättömiä yllätysmuuttujia: virheitä, jotka tekevät loppuratkaisusta jotain aivan odottamatonta.

Bloggaajista myös Mari A. ja Kirjastotäti suosittelevat kirjaa.

Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta. Gummerus. 2015. 474 sivua.
Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!

Gummerus: Seksistä ja matematiikasta
Gummerus: Iida Rauma
Vihreä Lanka: Seksistä ja matematiikasta
Wikipedia: Iida Rauma 

Kommentit

  1. Luin tämän juuri ja olen aivan ihastunut! Muistan, että aikomus oli lukea Rauman edellinenkin romaani, mutta lukematta jäi kuitenkin, niin kuin harmittavan moni muukin aikomus. Täytyy lainata uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin melkein luvata, että pidät Katoamisten kirjasta, jos kerran ihastuit tähän. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Annika Idström: Veljeni Sebastian

Päällyksen kuva: Ilkka Pesonen Täytin viikko sitten yksitoista vuotta ja ensimmäistä kertaa ymmärsin kouriintuntuvasti ajan rajallisuuden ja sen että jonakin päivänä minäkin kuolen. Toisinaan kun katson itseäni peilistä kauhistun, näen kellertävän ihon, hiuksenhienot rypyt suun ympärillä ja silmien alla sinertävät kuopat. Sanonta "lapsuus on ohi" ei ole koskaan koskenut minua, oma lapsuuteni ei ole edes alkanut. Veljeni Sebastian pisti silmääni WSOY:n kevään 2012 katalogista. En ollut aiemmin kuullut edes kirjailijan nimeä, mutta kustantamon ottaman uuden painoksen kuvaus kuulosti kiehtovalta. Kustantamon mukaan romaani on "väkevän myyttinen kuvaus hyvän ja pahan kerrostuneisuudesta, perhesuhteiden salatusta väkivallasta". Päähenkilö on koulukiusattu, pikkuvanha, 11-vuotias Antti. Vuonna 1985 ilmestynyt romaani on ollut Finlandia-palkintoehdokkaana ja saanut myös Valtion kirjallisuuspalkinnon. Itse luin alkuperäisen, vuonna 1985 ilmestyneen version ja voin s