Tämä onkin vaikeampi kysymys... Mietin ensin, olisiko jotain kirjaa, josta minä olen pitänyt vaikka muut eivät, mutta tähän kysymykseen vastataankin vasta päivän 29 kohdalla.
En siis vastaa mitään yhtä kirjaa, vaan yhden kirjailijan koko tuotannon, eli William Shakespearen näytelmät. Ehkä hieman outo valinta aliarvostetuimmaksi, koska Shakespearen nimen tuntevat varmasti kaikki ja moni on - jos ei lukenut hänen näytelmiään - niin ainakin nähnyt niitä näyttämöllä, elokuvana tai modernisoituina versioina. Mutta kuinka moni oikeasti lukee Shakespearen tuotantoa aktiivisesti, huvikseen?
Yläasteella ja lukiossa Shakespearen näytelmät olivat englannin tunnilla vähän sama kuin Kalevala ja Helkavirret äikän tunnilla: kai niissä jotain hienoa ja suurta aisti, mutta hirveää pakkopullaa oli kahlata niitä läpi siinä iässä. Yliopistossa tartuin alkukieliseen Shakespeareen uudestaan ja yllätin itsenikin innostumalla näytelmistä. Tuntui, että ensimmäisen kerran ylipäänsä tajusi niistä jotain ja pystyi analysoimaan niitä järkevästi kuin mitä tahansa kaunokirjallisuutta. Leffaversioita katsoessa pystyi samastumaan näyttelijöihin paremmin, nauttimaan komedioiden huumorista ja tragedioiden draamasta.
Esimerkiksi Romeo ja Julia muuttui mielenkiintoisemmaksi, kun rivien välistä pystyi lukemaan parin huimasta ikäerosta: Julia oli 13-vuotias ja Romeo ilmeisesti 20-jotain, mikä antaa maailman kuuluisimmaksi tituleeratulle rakkaustarinalle aika jännän sävyn. :) Hamletilla oli vähintäänkin outo äitisuhde 300 vuotta ennen Freudin oidipusteorioita ja vähemmän tunnettu, mutta sitäkin vaikuttavampi Titus Andronicus on ehkä verisin näytelmä, jonka olen koskaan lukenut/nähnyt (uskokaa pois: K-18 olisi tälle liian alhainen ikäraja!).
Yhteenvetona siis, että Shakespearen näytelmät ovat toki arvostettuja, mutta silti aliarvostettuja. Mutta niihin tutustumisen voi onneksi aloittaa helpostikin, vaikkapa Monty Pythonin versioiden avulla. :)
Yläasteella ja lukiossa Shakespearen näytelmät olivat englannin tunnilla vähän sama kuin Kalevala ja Helkavirret äikän tunnilla: kai niissä jotain hienoa ja suurta aisti, mutta hirveää pakkopullaa oli kahlata niitä läpi siinä iässä. Yliopistossa tartuin alkukieliseen Shakespeareen uudestaan ja yllätin itsenikin innostumalla näytelmistä. Tuntui, että ensimmäisen kerran ylipäänsä tajusi niistä jotain ja pystyi analysoimaan niitä järkevästi kuin mitä tahansa kaunokirjallisuutta. Leffaversioita katsoessa pystyi samastumaan näyttelijöihin paremmin, nauttimaan komedioiden huumorista ja tragedioiden draamasta.
Yhteenvetona siis, että Shakespearen näytelmät ovat toki arvostettuja, mutta silti aliarvostettuja. Mutta niihin tutustumisen voi onneksi aloittaa helpostikin, vaikkapa Monty Pythonin versioiden avulla. :)
Minä, minä, minä!! Shakespeare on ihan mahtavaa, tykkään kovasti ja palaan aina välillä lukemaan näitä uudelleen -kaikkia en ole kylläkään vielä lukenut läpi. Esimerkiksi Roomeo ja Juulia on paikoin tosi roisi ja hauska ja muutenkin näille saa välillä nauraa ihan kippurassa. Shakespeare on ehdottomasti liian vähän luettua nykyaikana: näytelmiä pidetään toki hienoina klassikoina, mutta miksi niitä ei kuitenkaan lueta?
VastaaPoistahyvä valinta! minulle tuli myös jossain kohtaa jotenkin "yllätyksenä", että nämähän ovat aivan loistavia :) näistä voisi kyllä olla "nyky"käännöksiä enemmän...
VastaaPoistaHyvä pointti! Minä kyllä tykkäsin Romeosta ja Juliasta jo lukiossa. :) Aikuisena en ole juuri lukenut, täytyy myöntää, mutta teatterista ja televisiosta mahtavat tarinat ovat tuttuja, ja Stratford-upon-Avonissa käydessämme ostin sellaisen Shakespearen näytelmiä kootusti avaavan teoksen parantamaan yleissivistystäni. ;) Olisi kyllä hyvä idea tarttua joskus itse näytelmiinkin taas.
VastaaPoistaErinomainen valinta! Shakespeare ei olisi tullut minulle tässä kohdassa mieleenkään, mutta loistava huomio. Punastellen tunnustan, etten ole ikinä lukenut mitään Shakespearea.
VastaaPoistaKomppaan: loistovalinta!
VastaaPoistaMinä olen lukenut pari näytelmää, siinä uudessa suomennossarjassa. Onkos WSOY niitä kustantanut, vai kukas olikaan. Kulttuuriteko kumminkin, uudet suomennokset ja tyylikkäät ulkoasut näytelmillä!
Eivät kuitenkaan mielestäni ole ihan helppoa luettavaa. Vaativat keskittymään!
Hienoa, en ole ainoa jonka mielestä Shakespeare on aliarvostettu!! :)
VastaaPoistaanni.m:lle tiedoksi, että kuten Sallakin mainitsi, uusia käännöksiä onneksi tehdään edelleen. Minullakin on pari uudempaa suomenkielistä näytelmää hyllyssä - ja WSOY tosiaan on kustantajana.
Lukeminen kyllä vaatii jonkin verran keskittymistä, mutta dialogin kuvitteleminen mielessään näytelmänä auttaa. Eihän näitä ole tarkoitettukaan luettavaksi vaan näyteltäväksi! (Shakespeare itse voisi muuten olla vähän ihmeissään siitä, miten hänen tuotantoaan nykyään lähestytään...) ;)