Yritin tässä pohtia, että mitä kirjasarjoja sitä yleensä on tullut luettua ja tulin siihen tulokseen, että viime aikoina ei juuri mitään. Luin enemmän sarjoja nuorempana, teini-iässä, jolloin tuli luettua muutenkin enemmän esim. fantasiaa ja scifiä.
J. K. Rowlingin Harry Potter -sarja on tietenkin luku sinänsä, samoin J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogia. Myös Douglas Adamsin Linnunrata -trilogia (joka on itse asiassa viisiosainen) ja Robin Hobbin loistava Näkijän taru -trilogia on tullut kahlattua läpi. Ja mukaan mahtuu myös vampyyrivaihe: olen lukenut Anne Ricen kymmenosaisesta Vampyyrikronikat -sarjasta seitsemän. Twilight ja muut nykyvampyyristoorit eivät jostain syystä enää kiinnosta...
Suosikkisarjakseni päätyy kuitenkin pitkällisen pohdinnan jälkeen Lynn Flewellingin Nightrunner -sarja, jota ei valitettavasti ole suomennettu. Luin lukioiässä sarjan kolme ensimmäistä osaa, jotka ilmestyivät vuosina 1996 - 1999. Kyseessä on oikeastaan ihan perusfantasiasarja: miekkailua, taikuutta, velhoja, pahoja voimia... Päähenkilöt Alec ja Seregil ansaitsivat jonkinlaisen kulttistatuksen kouluaikojeni kaveripiirissä ja sankarien seikkailuja sekä erityisesti heidän keskinäistä suhdettaan (joka alkaa homoeroottisesta vihjailusta ja kehittyy sarjan edetessä parisuhteeksi) ruodittiin ja analysoitiin urakalla pienessä "fangirl"-piirissämme. :)
Nightrunner -sarja sai tässä parin kolmen viime vuoden aikana kaksi osaa lisää, Shadows Return ja The White Road, jotka luin viime vuonna ja joista kirjoitin myös tänne blogiin. Alecin ja Seregilin maailmaan palaaminen vuosien jälkeen oli oudon nostalginen kokemus, vaikka pahimmat ihkutusvuoteni ovat (toivottavasti) jo ohi. :)
J. K. Rowlingin Harry Potter -sarja on tietenkin luku sinänsä, samoin J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogia. Myös Douglas Adamsin Linnunrata -trilogia (joka on itse asiassa viisiosainen) ja Robin Hobbin loistava Näkijän taru -trilogia on tullut kahlattua läpi. Ja mukaan mahtuu myös vampyyrivaihe: olen lukenut Anne Ricen kymmenosaisesta Vampyyrikronikat -sarjasta seitsemän. Twilight ja muut nykyvampyyristoorit eivät jostain syystä enää kiinnosta...
Suosikkisarjakseni päätyy kuitenkin pitkällisen pohdinnan jälkeen Lynn Flewellingin Nightrunner -sarja, jota ei valitettavasti ole suomennettu. Luin lukioiässä sarjan kolme ensimmäistä osaa, jotka ilmestyivät vuosina 1996 - 1999. Kyseessä on oikeastaan ihan perusfantasiasarja: miekkailua, taikuutta, velhoja, pahoja voimia... Päähenkilöt Alec ja Seregil ansaitsivat jonkinlaisen kulttistatuksen kouluaikojeni kaveripiirissä ja sankarien seikkailuja sekä erityisesti heidän keskinäistä suhdettaan (joka alkaa homoeroottisesta vihjailusta ja kehittyy sarjan edetessä parisuhteeksi) ruodittiin ja analysoitiin urakalla pienessä "fangirl"-piirissämme. :)
Nightrunner -sarja sai tässä parin kolmen viime vuoden aikana kaksi osaa lisää, Shadows Return ja The White Road, jotka luin viime vuonna ja joista kirjoitin myös tänne blogiin. Alecin ja Seregilin maailmaan palaaminen vuosien jälkeen oli oudon nostalginen kokemus, vaikka pahimmat ihkutusvuoteni ovat (toivottavasti) jo ohi. :)
Kommentit
Lähetä kommentti