Siirry pääsisältöön

Päivä 15 & 16 - Suosikkimies- ja naishahmot

Vastaan eilisen ja tämän päivän haastekysymykseen samalla, kun en eilen muilta tohinoilta ehtinyt tätä pähkäilemään.

En ehkä osaa valita yhtä ylivoimaista suosikkia, mutta yksi parhaista mies(puolisista)hahmoista on Yann Martelin Piin elämän päähenkilö, eli poika nimeltä Piscine Molitor Patel, joka tunnetaan nimellä Pii. Romaani kertoo siitä, kuinka eläintarhan eläimiä kuljettava laiva uppoaa keskellä merta ja ainoat eloonjääjät, Pii ja bengalintiikeri nimeltä Richard Parker, joutuvat jakamaan keskenään pienen pelastusveneen ja selviytymään hengissä useita kymmeniä päiviä. Piin elämä on muutenkin yksi lempikirjoistani ja Piin pikkuvanha nokkeluus on jäänyt mieleen.

Suosikkinaishahmoksi valitsen Radclyffe Hallin Yksinäisyyden kaivon Stephenin. Romaanissa seurataan Stephenin etuoikeutettua lapsuutta, yksinäistä nuoruutta ja identiteetin etsintää maailmassa, jossa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat olivat automaattisesti yhteiskunnan pohjasakkaa, ulkopuolelle suljettuja kummajaisia. Vaikka romaanissa oli myös melkoista melodramaattisuutta, Stephenin hahmo todella realistinen oloinen ja helposti lähestyttävä.

Kommentit

  1. Piin elämä on ihana kirja ja luultavasti nostan sen esille myöhemmin tässä haasteessa.

    VastaaPoista
  2. Se on kyllä yksi niistä kirjoista, joka kaikkien pitäisi lukea ainakin kerran elämänsä aikana! :)

    VastaaPoista
  3. Piin elämä -kirjasta oli pätkä eglannin kirjassa. :D Se oli ihan hauska.

    Stephen on hieno valinta! Kävin muuten heittämässä vielä kommenttia Yksinäisyyden kaivo -postaukseesi.

    VastaaPoista
  4. Anki - Hienoa, että kokeilit Yksinäisyyden kaivoa uudestaan! Menenkin heti lukemaan arviosi kirjasta. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi