Kiinnostuin Guy Delislen sarjakuvista muiden kirjablogien kautta, joissa Delisleä on luettu ahkerasti viime aikoina. Luin Shenzhenin ja Merkintöjä Burmasta viime kuussa ja nyt äsken ahmaisin sateisen sunnuntaipäivän kunniaksi Pjongjangin. Kolmikko kaipaa selvästikin yhteispostausta. :)
Merkintöjä Burmasta kertoo ajasta, jolloin Delisle asui Lääkärit ilman rajoja -järjestöön kuuluvan vaimonsa ja vaippaikäisen poikansa Louisin kanssa Burmassa (Myanmarissa) vuosina 2005-2006. Entinen Britannian siirtomaa, nykyinen sotilasjuntan hallitsema diktatuuri näyttäytyy Delislen piirroksissa vastakohtien maana. Eurooppalaiset ja amerikkalaiset järjestävät Baby Groupia vanhemmille ja heidän lapsilleen ja australialaisella klubilla pulikoidaan uima-altaassa ja siemaillaan gin toniceja leppoisasti seurustellen. Samalla paikalliset eivät saa edes kutsua kotiinsa yövierasta ilman sotilasjuntan lupaa ja sanomalehdistä on sensuurin nimissä revitty sivuja irti. Australialaisen klubin vieressä sijaitsevan järven vastarannalla on Aung San Suu Kyin talo, jossa hän oli vielä sarjakuvan piirtämisen aikoihin kotiarestissa.
Vaimonsa ollessa töissä Guy Delisle kärrää ennakkoluulottomasti pientä poikaansa rattaissa ympäri kaupunkia, yrittää livahtaa Aung San Suu Kyin kotikatua vartioivien sotilaiden ohi, näkee buddhalaisia munkkeja, tapaa paikallisia ja maistelee outoja ruokia. Havaintojaan hän piirtää tarkkanäköisesti muistiin. Sarjakuvan helmiä ovat ehdottomasti sen pienet yksityiskohdat, arkiset havainnot ja tapahtumat (kuinka paahdettuja heinäsirkkoja syödään, mitä munkeille annetaan lahjaksi, kuinka rupisammakko häädetään olohuoneesta...).
Merkintöjä Burmasta on luettu myös Tessan, Booksyn, Linnean, Norkun, Paulan ja Mari A:n blogeissa.
Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta. WSOY. 2008
Ranskankielinen alkuteos: Chroniques Birmanes
Suomentaja: Saara Pääkkönen
Pjongjang taas sijoittuu Pohjois-Korean pääkaupunkiin, kuten nimestäkin voi päätellä. Tämä albumi kiinnosti minua kolmikosta etukäteen eniten, koska jostain syystä absurdi, eristäytynyt ja propagandan vääristämä Pohjois-Korea kiehtoo ja kiinnostaa. Delisle on jälleen onnistunut kuvailemaan maata yllättävän tarkkanäköisesti, vaikka hänen jokaista askeltaan seuraa opas ja tulkki, joiden tarkoituksena on yrittää antaa Pohjois-Koreasta ja sen kansasta mahdollisimman ruusuinen kuva tälle "länsimaisen kapitalismin uhrille". Toisaalta Delislen kuvailema aivopesu ja maan johtajan henkilökultti on pelottavaa ja surullista. Albumista ehkä kuultaa läpi jonkinlainen turhautuminen ja ärtyminen siihen, että paikallisten ihmisten kanssa ei pysty käymään syvällisiä, kriittisiä keskusteluja politiikasta. Delisle jää lukijan tavoin hämmästelemään, uskovatko paikalliset todella sokeasti kaiken sen, mitä heille kerrotaan.
Pienet, arkiset havainnot ovat tämänkin albumin suola. Energiapula aiheuttaa sen, että hissit eivät toimi ja sähköt ovat usein poikki. Siitä huolimatta "Suuresta Johtajasta" kertovat ylistyslaulut pauhaavat radioista yötä päivää. Pääkaupunkiin on rakennettu useita mahtipontisia pilvenpiirtäjiä, mutta niissä ei asu ketään. Pohjois-Korea vaikuttaa ulkomaalaisen silmin yhdeltä jättiläismäiseltä kulissilta, jonka takana ei ole mitään (tai ei ainakaan mitään sellaista, jota ulkomaalainen saisi nähdä).
Pjongjangista löytyy juttua myös anni.m:n, Tessan, Booksyn, Linnean, Norkun, Paulan ja Mari A:n blogeista.
Guy Delisle: Pjongjang: WSOY. 2009.
Ranskankielinen alkuteos: Pyongyang
Suomentaja: Saara Pääkkönen
Shenzhen on ehdottomasti oma suosikkini näistä kolmesta. Se kertoo Pjongjangin tapaan Delislen työkomennuksesta animaatioelokuvastudiolla, mutta tällä kertaa ollaan Kiinassa. Tähänkin albumiin Delisle on onnistunut kokoamaan uskomattoman määrän kulttuurisia kummallisuuksia ja kiinalaisen yhteiskunnan erikoisuuksia, jotka pistävät ulkopuolisen silmiin.
Shenzhen oli minusta paljon hauskempi kuin Burmasta tai Pohjois-Koreasta kertovat albumit; nauroin useassa kohtaa myös ääneen. Siinä missä Burma vaikutti kontrolloidulta ja karulta paikalta ja Pohjois-Korea oli täysin käsittämätön totalitaarinen yhteiskunta, niin Kiinan yhteiskuntaa Delisle on uskaltanut pilkata avoimemmin ja rennommin.
Shenzheniä on kehuttu myös Linnean, Sallan, Norkun ja Mari A:n blogeissa.
Guy Delisle: Shenzhen. WSOY. 2010.
Ranskankielinen alkuteos: Shenzhen
Suomentaja: Saara Pääkkönen
GuyDelisle.com
WSOY: Guy Delisle
Vaimonsa ollessa töissä Guy Delisle kärrää ennakkoluulottomasti pientä poikaansa rattaissa ympäri kaupunkia, yrittää livahtaa Aung San Suu Kyin kotikatua vartioivien sotilaiden ohi, näkee buddhalaisia munkkeja, tapaa paikallisia ja maistelee outoja ruokia. Havaintojaan hän piirtää tarkkanäköisesti muistiin. Sarjakuvan helmiä ovat ehdottomasti sen pienet yksityiskohdat, arkiset havainnot ja tapahtumat (kuinka paahdettuja heinäsirkkoja syödään, mitä munkeille annetaan lahjaksi, kuinka rupisammakko häädetään olohuoneesta...).
Merkintöjä Burmasta on luettu myös Tessan, Booksyn, Linnean, Norkun, Paulan ja Mari A:n blogeissa.
Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta. WSOY. 2008
Ranskankielinen alkuteos: Chroniques Birmanes
Suomentaja: Saara Pääkkönen
Pienet, arkiset havainnot ovat tämänkin albumin suola. Energiapula aiheuttaa sen, että hissit eivät toimi ja sähköt ovat usein poikki. Siitä huolimatta "Suuresta Johtajasta" kertovat ylistyslaulut pauhaavat radioista yötä päivää. Pääkaupunkiin on rakennettu useita mahtipontisia pilvenpiirtäjiä, mutta niissä ei asu ketään. Pohjois-Korea vaikuttaa ulkomaalaisen silmin yhdeltä jättiläismäiseltä kulissilta, jonka takana ei ole mitään (tai ei ainakaan mitään sellaista, jota ulkomaalainen saisi nähdä).
Pjongjangista löytyy juttua myös anni.m:n, Tessan, Booksyn, Linnean, Norkun, Paulan ja Mari A:n blogeista.
Guy Delisle: Pjongjang: WSOY. 2009.
Ranskankielinen alkuteos: Pyongyang
Suomentaja: Saara Pääkkönen
Shenzhen oli minusta paljon hauskempi kuin Burmasta tai Pohjois-Koreasta kertovat albumit; nauroin useassa kohtaa myös ääneen. Siinä missä Burma vaikutti kontrolloidulta ja karulta paikalta ja Pohjois-Korea oli täysin käsittämätön totalitaarinen yhteiskunta, niin Kiinan yhteiskuntaa Delisle on uskaltanut pilkata avoimemmin ja rennommin.
Shenzheniä on kehuttu myös Linnean, Sallan, Norkun ja Mari A:n blogeissa.
Guy Delisle: Shenzhen. WSOY. 2010.
Ranskankielinen alkuteos: Shenzhen
Suomentaja: Saara Pääkkönen
GuyDelisle.com
WSOY: Guy Delisle
Mä luin nämä kanssa kaikki peräkkäin, ja viimeisen kohdalla alkoi ehkä olla jo vähän kisaväsymystä. Mutta siis, mahtavia kaikkia ja sitä viimeisimmän suomennosta nyt vain odotellessa...
VastaaPoistaMinulla oli vähän samanlaista kisaväsymystä havaittavissa - en tiedä, olisiko Shenzhen noussut ylitse muiden, jos en olisi lukenut sitä ensimmäisenä ja ihastunut Delislen tyyliin. Mutta ehdottomasti odottelen uutta suomennosta innolla! :)
Poista