Siirry pääsisältöön

Elina Loisa: Julkeat

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

En rupea siihen samaan oravanpyörään, mistä iso osa Maxin kavereista on jo pudonnut tai pudottautunut pois. En mene esittelemään elämääni sosiaalitoimistoon enkä tilittämään tekemisiäni työvoimatoimistoon.
Joten minä olen hyvä luomaan mielikuvia, rakentelemaan totuuksia. Olen hyvä niille, joille kukaan ei ole ollut riittävän hyvä ja jotka eivät sitä aina ansaitsisikaan. Itselleni olen armelias enkä mieti maxmaisesti oikeaa ja väärää, rakkautta ja ihmisiä.

Mikähän näissä syrjäytyneiden ja ahdistuneiden nuorten naisten arkirealistisissa tarinoissa minua oikein kiehtoo? Mitä sekavampi ja häiriintyneempi tapaus, sitä parempi! Hämmentävää... ;)

Elina Loisan Julkeat-romaanin päähenkilö ja minäkertoja on nuori nainen, joka on muuttanut pikkukaupungista Helsinkiin ottaakseen kaiken irti elämästään. Nimettömäksi jäävä nainen kulkee baarista toiseen, iskee itselleen rahanlähteitä ja sänkykumppaneita sukupuolesta riippumatta ja ylpeilee sillä, että häntä eivät sido työajat, parisuhteet, moraali tai muutkaan velvollisuudet. Kertojan seurana kulkee sielunkumppani Max, naisia huvikseen hurmaava homomies, jonka elämä koostuu kertojan tavoin työn vieroksumisesta, baari-illoista ja sossun huijaamisesta.

Vastaavasta boheemityyppisestä pummailusta kertovia romaaneja on kirjoitettu pilvin pimein ja luulisi, että kirja alkaisi vähitellen junnaamaan paikallaan ja toistamaan itseään. Aihevalinta ei tosiaan ole kovin omaperäinen, eikä Loisa myöskään onnistu järkyttämään (en tiedä onko tarkoituskaan) rappioelämän kuvaksella. Loisan romaani ei kuitenkaan kyllästytä tai puuduta. Lauseet soljuvat yhtä välinpitämättömän rentoina kuin päähenkilön elämä, ja romaanin kieltä ja erityisesti dialogia lukee mielellään.

Julkeat kuuluu samaan kastiin kuin esim. Sofi Oksasen Baby Jane, Hanna-Riikka Kuisman Käärmeenpesä, Emma Juslinin Yksin yhdessä ja Iida Rauman Katoamisten kirja. Tässäkin liikutaan normiyhteiskunnan äärirajoilla, piipahdetaan marginaalin tuolla puolen, ihmismielen ja ihmissuhteiden pimeämmissä ja rumemmissa totuuksissa.

Romaania on haukuttu melko rankastikin muutamissa blogeissa. Minä taas pidin tästä kovasti ja odottelen mielenkiinnolla kirjailijan mahdollisia tulevia tuotoksia. :)

Elina Loisa: Julkeat. Gummerus. 2010.

Gummerus: Julkeat
Gummerus: Elina Loisa
Kirjavinkit: Julkeat
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi29 tammikuuta, 2013 21:43

    Kiitos hlbt-kirjavin(e)istä! Innostuin lukemaan putkeen Katoamisten kirjan, Julkeat ja vielä uudestaan myös Baby Janen. Kaikista pidin, ja Baby Janesta jäi nyt ihan erilainen kokemus kuin sen juuri ilmestyttyä. Siinä elämänvaiheessa sitä kai haki vain kovasti samaistumiskohteita, ja tietenkin petyin, kun olikin niin synkeä tarina. Osana tätä kolmen kirjan putkea se olikin ihan paikallaan! Katoamisten kirja oli suosikkini näistä, sillä siinä oli eniten lämpöä ja toiveikkuutta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ...
1 kommentti
Lue lisää