Välillä sitä törmää ihan kummallisiin vanhoihin kirjoihin... Luin viime vuonna Romain Garyn salanimellä kirjoittaman Elämä edessäpäin -romaanin, joka oli niin loistava, että oli pakko lukea jotain muutakin samalta kirjailijalta. Lady L. osoittautui hyvin erilaiseksi romaaniksi kuin pariisilaisessa slummissa elävästä maahanmuuttajapojasta kertova Elämä edessäpäin.
Heti romaanin alussa tapaamme päähenkilön, salaisuuksia varjelevan vanhan rouvan, joka haikailee menneiden aikojen perään. Lady L. on juuri paennut omista 80-vuotissyntymäpäiväjuhlistaan ja istuu yksin eräässä kartanonsa huoneista.
Sillä välin kartanon juhlasaliin on kerääntynyt melkoinen kaarti sukulaisia ja ystäviä. Lady L:n vanhin poika on Glendalen herttua ja vanhin pojanpoika yksi Englannin pankin johtajista. Yksi pojanpojista on ministeri, toisesta on tulossa piispa ja perheen musta lammas, "lahjaton" Richard, on hänkin sentään valiokaartin everstiluutnantti. Lady L:n pitkäaikaisin ja ainoa elossa oleva ihailija, hovirunoilija Sir Percy Rodiner seuraa ladya kuin kiinanpalatsikoira emäntäänsä. Luulisi, että lady L. olisi ylpeä jälkikasvustaan, mutta toisin on:
Koko perhe oli koolla, ja kaikki näytti kammottavalta. Hän ei oikein voinut uskoa, että nuo todella olivat osa häntä, että hän oli niin sanotusti pannut perheen alulle, ettei ilman häntä yhtään noista kahdestakymmenestä mitättömän näköisestä huoneessaolijasta olisi syntynyt. Se oli uskomatonta ja hiukan noloakin.
Lukija pääsee seuraamaan lady L:n ajatuksia tämän tarkkaillessa perhettään. Jotain salattavaa vanhalla rouvalla on:
Katsellessaan teekuppeja pitelevää, siivosti keskustelevaa seuruetta hillittyine vaatteineen ja pöyristyttävine hattuineen lady L. hymyili hiukan pahanilkisesti ja sai suorastaan pidätellä naurua. Olisipa hauska kertoa heille - kertoa kaikki. Se olisi riemastuttavaa. Ajatella mikä kauhu, häpeä ja epäusko leviäisi heidän kasvoilleen.
Kun lady L. saa kuulla pojanpojaltaan, että hänen rakas huvimajansa aiotaan purkaa puutarhan läpi kulkevan tien vuoksi, hän hätääntyy. Hädissään hän hakee apua Percyltä, jolle hän päättää lopulta uskoa kauhean salaisuutensa. Ja niin alkaa lady L.:n tarina pariisilaisesta pyykkärintyttärestä nimeltä Annette ja anarkistisesta vapaustaistelijasta nimeltä Armand...
Lady L. on taidokkaasti rakennettu romaani siinä mielessä, että alussa lukijalle tarjotaan runsaasti salaperäisiä vihjeitä siitä, mitä on luvassa, mutta asiat paljastuvat hitaasti ja vähitellen. Lopullinen melodramaattinen käänne tapahtuu vasta kirjan viimeisen sivun vihoviimeisessä kappaleessa. Matkan varrelle mahtuu runsaasti yllätyksiä, petoksia, murhia ja kiellettyä rakkautta, kuten kunnon ranskalaiseen draamaan kuuluukin. :)
Romaanista jäi jotenkin sekava jälkimaku. Liikaa juonittelua, politiikkaa ja vallankumouksia sekoitettuna ihmissuhteisiin ja ideologioihin. Rönsyilevä, pieni romaani oli silti ihan lukemisen arvoinen, muttei puoliksikaan niin hyvä kuin Elämä edessäpäin.
Romain Gary: Lady L. Otava. 1960. 186 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Lady L.
Suomentaja: Sirpa Kauppinen
Wikipedia: Romain Gary
Kirjasto.sci.fi: Romain Gary
Kommentit
Lähetä kommentti